Suomen ja Ruotsin kasvuero
Juhana Vartiainen huomautti, että Arvopaperikolumissani Eurojäsenyyden kustannukset Suomelle sivutin työvoiman kasvua. Mainitsin vain ohimennen työvoiman ripeän kasvun, joka on paremman tuottavuuskehityksen ohella merkittävä selittävä tekijä Ruotsin vahvemmalle BKT:n kasvulle. Molemmat ovat tekijöitä, jolle ei löydy kovin tehokkaita lääkkeitä kilpailukyvyn parantamisesta ja joista ei siten voida kovinkaan helposti syyttää Suomen eurojäsenyyttä.
@WessmanRoger Roger, sinäkin sivuutat yhden keskeisen tarjontatekijän: Suomen työvoima kääntyi laskuun 2009, Ruotsin jatkoi kasvuaan.
— juhana vartiainen (@filsdeproust) 11 augusti 2015
Työvoiman kasvu on Ruotsissa ollut ripeämpää kuin Suomessa viime vuosina, kun suurten ikäluokkien eläköityminen on vaikuttanut Suomeen paljon voimakkaammin kun Ruotsissa. Sodan jälkeiset ikäluokat olivat suurempia Suomessa kun sodan ulkopuolella olleessa Ruotsissa, ja jatkuva merkittävä maahanmuuton on tervehdyttänyt Ruotsin ikärakennetta. 
Kuinka suuren osan erosta Suomen ja Ruotsin kasvussa tämä selittää? Voidaan karkeasti jakaa eroa BKT:n kasvussa kolmeen perustekijään: tuotantoon per työntekijä (≈tuottavuus), työllisten osuuteen työvoimasta sekä työvoiman kasvuun. Tästä havainnollisesti näkee että työvoiman kasvu ”selittää” yli puolet erosta talouden kasvussa, ja tuottavuus hiukan tätä vähemmän.
Kumpikaan ei ole tekijä joihin kilpailukykyä parantamalla voidaan kovinkaan helposti vaikuttaa. Sisäisellä tai ulkoisella devalvaatiolla voidaan sen sijaa vaikuttaa työllisten osuuteen työvoimasta, jonka kohdalla ei suurta eroa tällä ajanjaksolla ole Suomen ja Ruotsin välillä. 
Kirjoitin sanan ”selittää” lainausmerkkeihin, koska tämä tarkastelu vain kirjanpidollisessa mielessä jakaa BKT:n kasvua osiin. Se ei kerro välttämättä syy-yhteydestä. Jos esimerkiksi työllisyyden kasvu olisi ollut ripeämpää Suomessa, ero BKT:n kasvussa ei välttämättä olisi ollut vastaavasti pienempi. On myös mahdollista, jopa tässä taloustilanteessa todennäköistä, että työttömyys olisi silloin ollut Suomessa korkeampi.
Päinvastoin kun mitä Juhana seuranneessa Twitter-keskustellussa indikoi, vertailu ei välttämättä ole ristiriidassa sen kanssa, että työvoiman kasvu lyhyellä tähtäimellä kasvattaa työttömyyttä. Vuosina 2009-2013 jolloin Ruotsissa työvoiman kasvu oli ripeämpää työllisten osuus työvoimasta kehittyi Suomea heikommin. Suomen työvoiman piristynyt kasvu 2014 ei näkynyt parempana BKT:n kehityksenä, vaan työttömyyden nousuna.
@jrahkola @WessmanRoger Se oliaikaajolloinRuotsissatyövoimankasvujatkuinopeana.Seaiheuttaakuulemmatyöttömyyttävasemmistonmukaan. — juhanavartiainen(@filsdeproust) 11 augusti 2015
Selvää on kuitenkin, että toteutuneella tuottavuuden kehityksellä ja työvoiman kasvulla Suomen BKT:n kasvu ei millään olisi voinut olla yhtä ripeätä kuin Ruotsissa. Työvoima ei kerta kaikkiaan olisi riittänyt.
Roger Wessman 
Erinomainen aihe. Seitsemän laihan vuoden jälkeen aletaan lähestyä Suomen talousvaikeuksien – ulkoinen shokki, budjettivaje, velkaantuminen, ”kilpailukyvyttömyys” – ydintä.
Kasvu puuttuu. Kitukasvu jatkuu. Sekulaarinen stagnaatio odottaa.
Työvoima ei kasva, investoinnit eivät kasva, tuottavuus ei kasva. Menestyksen resepti on hukassa.
On kyllä hankala hahmottaa nykyisessä korkean työttömyyden tilanteessa sitä, miten työvoiman lisääminen kiihdyttäisi BKT:n kasvua jos työpaikat eivät samanaikaisesti lisäänny eivätkä palkat jousta työn ylitarjontatilanteessa alaspäin. Voisitko avata mekanismia.
Eli eikö ensin pitäisi olla avoimia työpaikkoja, joihin kasvava työvoima työllistyy?
Kuten tekstissä sanon, tämä erittely ei välttämättä kerro syy-yhteyksistä.
Yksi tapa ajatella tätä on, että työvoiman saatavuus on yksi kasvua rajoittava tekijä. Jos muut tekijät pitävät talouden aktiviteettia heikkona, tällä rajoitteella ei välttämättä ole merkitystä ja työvoiman vaihtelut heijastuvat lähinnä työttömyydessä (eli kuviossa työllisten osuudessa työvoimasta).
Todennäköisesti kuitenkin työvoiman kasvu nykytilanteessa kasvattaisi sekä työttömyyttä että talouden aktiviteettia syistä, joita olen yrittänyt selittää tässä
https://rogerwessman.com/2015/04/10/tyovoiman-tarjonta-ei-vain-tilastonumero/
Ruotsissa joka tapauksessa kasvanutta työvoimaa on pystytty verrattain hyvin työllistämään.
Aikoinaan yliopistossa professori Koskela opetti, että BKT=C+G+I+(X-M), missä
C = yksityinen kulutus
G = jukkiset menot
I = investoinnit
X = vienti
M = tuonti
Talous siis voi kasvaa, jos yksityinen kulutus, julkiset menot, investoinnit tai vienti kasvaa. Tällä hetkellä julkisia menoja yritetään vähentää, yritykset eivät investoi, eikä vienti vedä, joten kasvu on yksityisn kulutuksen varassa. Jos veroja korotetaan, eikä työllisyys parane, ei yksityinen kulutuskaan kasva kuin velalla.
Vartiainen on varmaan oikeassa siinä, että työvoiman määrän lisääntyminen kasvattaa BKT: a, mutta millä aikavälillä. Keynes moitiskeli aikoinaan ekonomisteja siitä, että he vain toteavat kaiken tasapainottuvan pitkällä aikavälillä: ekonomistit päästävät itsensä aivan liian helpolla, jos vakuuttavat meren kyllä tyyntyvän myrskyn jälkeen, sillä pitkällä aikavälillä olemme kuolleita.
BKT-mallissa taitaa päteä myös se, että työvoiman määrä x työllisten osuus työvoimasta = työpaikkojen määrä?
Jos työpaikkojen määrä ei nouse työvoiman kasvaessa, niin silloin tietysti työllisten osuus työvoimasta laskee eli työttömyys lisääntyy.
Mihin reaalimaailmaan perustuu esim. Vartiaisen ajatus siitä, että tuomalla nykytilanteessa Suomeen ulkomailta työvoimaa tämä kasvattaisi Suomen BKT:tä merkittävällä tavalla? Ymmärrän tämän logiikan toimivan reaalimaailmassa vain kahdessa tilanteessa:
hintamekanismin kautta, eli lisääntynyt työvoiman tarjonta alentaisi palkkatasoa yleisesti. Suomessa palkat eivät kuitenkaan määräydy kysynnän ja tarjonnan perusteella eli markkinaehtoista palkanmuodostusta ei ole niin kauan kuin ay-liike on niin voimakas kuin se tänä päivänä on. Elinkeinoelämä on innostunut työvoiman tarjonnan lisäämisestä, mutta tämä into keskeisesti perustuu palkkojen tai tarkemmin työvoimakustannusten alentamiseen.
suomalaiset työttömät ovat ammattitaidoiltaan, terveydeltään, motivaatioltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan tai muun seikan johdosta epäkelpoja työnantajille, siis jonkinlainen kohtaanto-ongelma, eikä työttömiä kouluttamallakaan pystytä kohtaanto-ongelmaa poistamaan.
Työvoiman tuonti on kyllä onnistunut aikaa laajassa määrin yhdellä alalla eli rakentamisessa. Taustalla varmasti on kohta 1, eli erilaisten kiertoteiden kautta vaikkapa virolainen rakennusyhtiö pystyy myymään työpanostaan halvemmalla kuin suomalaisen työvoiman yritys. Rakentamisessa oman kokemukseni mukaan myös esim. virolaisten rakennusmiesten ammattitaito, motivaatio ym. eli kohta 2. ovat työn tulosten kannalta hyvinkin kilpailukykyisiä.
Tästä päädymme väistämättä siihen enemmänkin poliittiseen kuin taloustieteelliseen kysymykseen, että hyväksymmekö sen että suomalainen rakennusmies voi maata työttömyyskorvauksilla kortistossa vaikka työkykyä olisikin. Tämän keskustelun paikka taitaa tosin olla jollakin muulla areenalla. Valtiontalouden kannalta olisi varmasti paljon parempi, että potkisimme kortistosta ne työttömät töihin, jotka olisivat siihen kykeneviä emmekä ottaisi ulkomailta työvoimaa.
Työvoiman määrä x työllisten osuus työvoimasta = työllisten määrä, on määritelmällisesti totta ihan ala-asteen matematiikalla. Tämän toteamiseen ei siis tarvita mitään BKT-mallia.
Määritelmällinen totuus ei voi kertoa mitään syy-yhteyksistä, esimerkiksi siitä miten työvoiman määrän kasvu vaikuttaa työllisten määrään. Työvoiman kasvua seuraa määritelmällisesti joko työllisten määrän kasvu tai työttömien määrän kasvu tai molempia.
Työllisten osuus työvoimasta ei tietystikään voi olla yli 100 %, eli työllisten määrä ei voi olla korkeampi kuin työvoiman määrä. Käytännössä tietysti ei päästä edes lähelläkään 100 %:ia. Kasvava työvoima siten mahdollistaa korkeamman työllisten määrän, mutta ei suinkaan sitä takaa.
Mielestäni asiaa pitäisi tarkastella bkt/asukas näkökulmasta. Vuoden 2014 lopussa Ruotsin bkt/asukas oli edelleen alempi, kuin vuoden 2007 lopussa.
Homma-foorumilta tosiaan löytyy tuollainen väite, mutta muut lähteet kertovat muuta Ruotsin BKT:n kasvusta asukasta kohti: http://www.globalis.fi/Maat/Ruotsi/(show)/indicators/(indicator)/182
Mielenkiintoinen vertailu maailman maista panee pohjoismaat ”paremmuusjärjestykseen”: Norja, Tanska, Ruotsi, Suomi ja Islanti. http://www.globalis.fi/Tilastot/BKT-per-asukas
Suomessakin BKT per capita ja työllisyyskäyrät sojottavat kohti koillista:
http://www.findikaattori.fi/en/2
http://www.findikaattori.fi/fi/41
Maassa kaikki hyvin?
Voit tarkastella tilannetta tästä: http://www.tradingeconomics.com/sweden/gdp-per-capita
Työvoima on kasvanut reilusti sitten vuoden 2008. Bkt/asukas ei.
Kiitos Tapani ja Juha yrityksistä valaista aihetta,
Vuodesta 2008 Ruotsin väestö on kasvanut runsaat 5 prosenttia ja Suomen vajaat 3 prosenttia. Eli per capita tarkastelussa ero BKT:n kasvussa pienenee vain hivenen, ja on edelleen reippaat 10 prosenttia.
Suhteessa väestömääränkin Ruotsissa työvoima on siis kehittynyt paremmin. Eläkeikäisten osuus ei ole kasvanut, eikä huoltosuhde ole siten Suomen tapaan heikentynyt.
Dollareissa laskettuna Ruotsin bkt per capita ei tosiaan viime vuonna ollut saavuttanut finanssikriisiä edeltävän tason, kun dollari on selkeästi vahvistunut kruunua vastaan. Vastaavasti samalla tavalla dollareissa laskettuna Suomenkin kehitys näyttää vielä synkemmältä. Yleensä kasvuvertailut tehdään, kuten laskelmissani, kuitenkin kansallisten tilastojen volyymilukuja käyttäen. Nämä antavat luotettavamman kuvan talouden kehityksestä.
Juha antoikin kiinnostavan vinkin Ruotsin bkt/asukas tilanteesta kruunuissa Ruotsin paikallisen tilastokeskusksen tietojen mukaan.
Kiitos, Tapani. Hieman taustatukea tuli Rogeriltakin.
Eri lähteet antavat eri tietoa Ruotsin asukaskohtaisen bkt:n kehityksestä, kuten mainitsin. Riippuu tarkoituksesta, mitä dataa käytetään ja näytetään. Vale, emävale, tilasto.
Eri maiden asukaskohtaisen bkt-kehityksen vertailuun käyttäisin ostovoimakorjattua (ppp) dollaria tms. (esim. Ruotsi: http://www.indexmundi.com/g/g.aspx?c=sw&v=67)
Mitä tarkoitusta varten itse vertasit Ruotsin asukaskohtaista bkt:ta vuosina 2007 ja 2014?
Jotain tilanteestamme tosiaan kertonee se, että Ruotsi on pärjännyt paremmin siitä huolimatta, että se meni katastrofibaanelle:
http://larseosvensson.se/2014/12/04/difficult-for-deputy-governor-per-jansson-to-defend-the-riksbank/
Keskuspankki pystyy parhaimmillaan tarjoamaan taloudelle nominaalista vakautta, tilanteen jossa kaikki osalliset pystyvät järkevästi ennustamaan mitä tulee tapahtumaan. Suomella ei ole keskuspankkia, joten voimme toivoa hyvää onnea ja yrittää saada taloutemme myötäsykliseksi Saksan kanssa. Sitä projektia emme ole vielä edes aloittaneet, emmekä edes selittäneet ihmisille sen olevan tarpeen. Mutta kyllä Sipilä varmaan kohta aloittaa.
Seuraavana ohjelmistossa Ruotsilla olisi huomattavasti rohkeampi ote QE:hen, Kyllä he jossain vaiheessa taas saavat homman puikkoihin ja löytävät keskuspankkiirin, joka ei ole täysin pätemätön. Suomella taas seuraavana ohjelmistossa olisi deflaatiota, kunnes olemme saksakannassa. Investointilamakin jatkunee siihen asti, kunnes sijoittajat uskovat meidän olevan pysyvästi saksakannassa.
Ei tässä tosiaan sen kummempaa tarvita, katsotaan 10 vuoden kuluttua uusiksi miten menee Ruotsiin verrattuna. Varmaan mahtavasti.
Tsekeissä kummastellaan epärationaalista pelkoa valuuttaunionien rikkomisen suhteen. Parissa kuukaudessa oli kahlepallo rikki ja maa pääsi Ruotsin tielle. Köyhempi naapuri meni sitten vaihtamaan tuliterän vaihdepyöränsä mummonpyörään eli euroon.
Ehkä kannattaisi mennä tutkimusmatkalla Tsekkeihin, vaikka samalla kun katsotaan Transtechin yrityskaupan jälkimaininkeja.
”The solution would be to abandon the euro, however, in an organized way. Many people are, however, extremely afraid of this even though there is no rational reason to be. A short discomfort and some market turbulences in the short term will happen (the divorce of Czechoslovakia and the dissolution of its monetary union showed that this does not necessarily last long) and then, a quick return to normal economic development should be expected.”
http://www.klaus.cz/clanky/3771
Euroon siirryttyään (1.1.2009) Slovakia vaikuttaa kasvaneen nopeammin kuin Tsekin tasavalta. BKT per capita (ppp) muutokset vuosittain:
2009: Slovakia -4.81%; Tsekki -4.88%;
2010: Slovakia 5.87%; Tsekki 3.19%;
2011: Slovakia 5.39%; Tsekki 3.82%;
2012: Slovakia 3.20%; Tsekki 0.79%
2013: Slovakia 2.81%; Tsekki 0.68%;
2014: Slovakia 3.78%; Tsekki 3.55%.
http://www.indexmundi.com/czech_republic/gdp_per_capita_(ppp).html
http://www.indexmundi.com/slovakia/gdp_per_capita_(ppp).html
Mutta voihan kasvun takana olla muitakin syitä kuin valuutanvaihto.
Miten tämäkin asia selittyisi helposti oamlla keskuspankkirahalla?
Ruotsi ottaa hillittömästi mahanmuuttajia. Tästä tulee hillittömät kustannukset kansantaloudelle. Normaalisti seuraisi hillitön lama ja deflaatio, mutta Ruotsin keskuspankki painaa vastaavasti hillittömästi kruunuja. Maahanmuuttajien hillittömästi kasvanut kulutus pysäyttää muuten rahapainannasta uhkaavan hillittömän inflaation. Ruotsalainen teollisuus saa siten hillittömän kasvupiikin ja rikkaat rikastuu. Medelsvensson ehkä katselee ihmeissään, muttei voi sanoa yhtään mitään, koska niin vaan ei voi Ruotsissa tehdä.
Suomelle tästä samasta seuraisi vain se hillitön deflaatiolama, koska kukaan ei uusia euroja anna, ennenkuin nämä maahanmuuttajat alkavat omaa asuntolainaa nostaa. Vai pitäisikö ruveta antamaan vakuudettomia ”maahanmuuttolainoja” tulijoille, joilla voivat sitten alkuun päästä, nykyisten sosiaalitukien sijaan?
Sami Metelinen jakoi hiljaista tietoa talouden tasapainottamisesta eilisissä Verkkouutisissa: ”Riippumaton ekonomisti Roger Wessman pitää loogisena ensi vuoden budjettia, jos talouden nopea tasapainottaminen on ykköstavoite.”
http://www.verkkouutiset.fi/talous/wessman%20leikkaukset%20rokottavat%20kasvua-39647
Näin kesähelteillä olen itsekin viritellyt riippumattoa kotitalouden tasapainottelun ja joustojen teoreettista pohdiskelua ja empiiristä havainnointia varten.