Deflaatiomörkö ei anna syytä paniikkiin

EKP:n viime viikon koronlaskupäätöksen jälkeen deflaatiomörköä on maalattu uutena uhkana euroalueelle, joka on saanut keskuspankin nyt panikoimaan.  Nolla-inflaatio kuitenkaan ei ole mikään maaginen taso, jossa ongelmien luonne dramaattisesti muuttuisi.  Deflaatio enemmän heijastaa talouden ongelmia, kun on syy niihin. EKP:n koronlasku ei anna mitään syytä synkistellä, vaan päinvastoin kasvattaa toiveikkuutta eurotalouden näkymien suhteen.

Suurin syy miksi en ole huolissani deflaatiosta on, että inflaatio seuraa talouden käänteitä jälkijunassa. Alla olevassa kuvassa tämä näkyy siinä, että muutokset euroalueen talouden luottamuksessa ennakoi käänteitä inflaatiossa.  Viime vuoden taantuma euroalueella näkyy nyt inflaation hidastumisena. Euroalueen talousnäkymät ovat kuitenkin jo vuoden verran olleet kohenemassa. Siten on syytä olettaa inflaationkin jonkun ajan kuluttua kääntyvän nousuun.

Lähde: Euroopan keskuspankki, Eurostat

Voi toki olla, että ennen käännettä inflaatio putoaa pakkasen puolelle, eli nähdään deflaatiota.  Nollaraja ei ole kuitenkaan mikään epäjatkuvuuskohta, jossa euroalueen ongelmat muuttaisivat luonnetta. Alhaisen inflaation mukanaan tuomat ongelmat vain pahenevat.

Huolet siitä, että kuluttajat alkaisivat lykätä ostojaan kun näkevät hintojen laskevan eivät käsittääkseni ole perusteltuja. Tämä ilmiö näkyy ennen kaikkea asuntomarkkinoilla, ja asuntohintojen laskua on nähty jo viime vuosina.

Oleellisempi huolenaihe on, että deflaatio nostaa reaalikorkoja, ja siten jarruttaa talouden aktiviteettia.  Kun korot jo ovat nollassa, keskuspankin koronlaskuilla ei voida tätä reaalikorkojen nousua estää.

Tämä ei sinällään ole mikään uusi ongelma. Kun korot jo ovat olleet jonkun aikaa nollassa, koronlaskuilla ei keskuspankki ole pystynyt kompensoimaan inflaation hidastumista. Hitaan inflaation kääntyminen deflaatioksi toki pahentaisi tätä ongelma, mutta ei muuta ongelman laatua.

Rohkaisevaa myös on, että inflaatio on nyt hidastunut eniten euroalueen alijäämämaissa, joiden täytyy parantaa kilpailukykyään. Se, että inflaatio hidastuu myös ylijäämämaissa kuten Saksassa on vähemmän toivottavaa ja vaikeuttaa alijäämämaiden yrityksiä parantaa kilpailukykyään.  Jotta EKP pääsisi inflaatiotavoitteeseensa inflaation ylijäämämaissa pitäisi kiihtyä kun alijäämämaissa hinnat laskevat.

Lähde: Euroopan keskuspankki

Euroopan keskuspankin koronlasku ei ole todiste siitä, että deflaatiomörkö nyt synkentää euroalueen näkymiä. Euroalueen talouden ongelmat ovat jo pitkään antaneet perusteluita koronlaskulle. Inflaation selkeä lasku nähtävästi poisti viimeiset esteet koronlaskulle.

Kieltämättä, kuten argumentoin tässä, EKP:lla ei ole ollut tapana reagoida tällä tavalla inflaatiolukuihin. Se että ne nyt vastoin odotuksiani näin teki, on mielestäni rohkaiseva merkki siitä, että keskuspankissa ajattelutapa on muuttumassa. Tämä herättää toiveita siitä, että valmiutta järeämpiinkin toimiin olisi olemassa.

Käsitystä linjamuutoksesta vahvistaa uutiset siitä, että mm Saksan edustajat vastustivat päätöstä. Jos koronlasku olisi perustunut tietoon euroalueen talousnäkymien synkentymisestä tuskin tällaista vastustusta olisi nähty.

Saksan vastustus ei sinällään järeämpiä toimia estä. Onhan kaikki merkittävät politiikka-askeleet eurokriisin aikana EKP:ssä tehty saksalaisten jäsenten vastustuksesta huolimatta.