Fedin toimet vitamiini-injektio, ei morfiiniruiske
Eilen, kun Fedin tuleva johtaja Janet Yellen oli kuultavana Senaatin pankkikomiteassa, kriittinen senaattori vertaili Fedin rahan painamista ”morfiiniruiskeeseen”. Vaarana nähtiin, että potilas tulee riippuvaiseksi. Senaattorin ilmaisema skeptinen asenne on laajasti levinnyt.
En ole kovin innostunut tunteisiin vetoaviin värikkäisiin kielikuviin, koska ne useimmiten pikemmin johtavat harhaan kun auttavat ymmärtämään todellisuutta. Kun ne kuitenkin tehoavat niin yritän vastata samalla keinolla. Fedin rahan painamista on syytä nähdä vitamiini-injektiona.
Vitamini-vertaus on parempi ensinnäkin koska se korostaa, että keskuspankin rahan painaminen ei sinällään ole mikään poikkeuksellinen kriisitoimenpide, jonka jossain vaiheessa on loputtava. Rahan luominen on modernissa rahoitusjärjestelmässä keskuspankin perustehtävä. Raha puolestaan on taloudelle elintärkeä vitamiini.
Normaalioloissa keskuspankit luovat rahaa antamalla lyhytaikaista luottoa. Määrää säädellään epäsuorasti ohjauskoron kautta. Hivenen yksinkertaistaen voidaan sanoa että keskuspankit luovat niin paljon rahaa, kun mitä ohjauskorkoon on halukkuutta ottaa lainaa. Päätös laskea korkea (ja kannustaa kasvavaan lainanottoon) tarkoittaa siten epäsuorasti, että päätetään luoda enemmän rahaa.
Tilanteessa, jossa ohjauskorot ovat nollassa, keskuspankit eivät enää halutessaan voi kasvattaa rahan luontia laskemalla korkoa. Jos taloudessa on vitamiinipuute, eli liian vähän rahaa, keskuspankin täytyy silloin luoda rahaa toisella tavalla. Tästä syystä viime vuosien poikkeukselliset toimet.
Poikkeuksellisia toimia rahan luomiseksi vaaditaan, koska
- nykyisessä tilanteessa rahaa ei saada luotua tarpeeksi tavanomaisin keinoin (halukkuus ottaa luottoa on tavallista heikompi)
- rahan kysyntä on viime vuosien talouskriisien jälkeen kasvanut kun pankit, yritykset ja kotitaloudet haluavat kasvaneesta epävarmuudesta johtuen pitää suurempaa käteispuskuria
Voidaan vertailla tilannetta siihen, että pimeä talvi on koittanut, jolloin keho tarvitsee enemmän D-vitamiinia.
Huoli siitä, että talous joutuu riippuvaiseksi rahan painamisesta, on siten yhtä perusteeton kun huoli siitä, että joudutaan riippuvaiseksi kalanmaksaöljystä kun sitä käytetään D-vitamiininpuutteen korjaamiseksi. Niin kauan kun keho ei saa valoa tuottaakseen tarpeeksi D-vitamiinia hoitoa on syytä jatkaa. Jos aurinko ei koskaan ala paistamaan, niin kalanmaksaöljyä on parasta syödä pysyvästi.
Toki kun aurinko alkaa paistamaan hoitoa on syytä jarruttaa, jotta potilas ei saa yliannostuksen. Voi olla haastavaa tietää mikä on oikea annostus. Länsimaiden talouskasvun ja inflaation perusteella potilas kärsii toistaiseksi edelleen pikemmin vitamiinin puutteesta kuin yliannostuksesta. Etenkin euro-alueella.
Roger Wessman 
Niinpä, kysyin asiasta Björn Walhroosilta; että, ”mikä on elvytystoimien lopputulema – Inflaatio vai deflaatio ?” Hän vastasi; ”Ei kumpikaan. Deflaatiovoimat ovat niin suuria, että on pakko painaa rahaa ja elvyttä taloutta mahdollisimman paljon. Tosin, jossain vaiheessa kun talous kääntyy parempaan suuntaan on keskuspankeilla kiire. ”
Lisäisin tähän, että kaikkien finanssi assettien hinnat ovat vaarassa ”kieuhua yli”. ts. assettien hinnat nousevat. Tällä tarkoitan; siis kaikkien.
Kun inflaatiota halutaan, niin kyllä se tulee. – ”Beware what you wish for” – as a chinese says…
Inflaatiolla on kolme vaihetta, alkuvaihe jolloin kaikki hyötyvät ja on kivaa. Keskivaihe, jolloin ns. on suckers market ja hinnat hipovat taivaita ja sitten grand finale, jolloin kaikilla on krapula ja inflaatio on ongelma.
Joo, näen kyllä merkittävää inflaatiota todennäköisempänä lopputuloksena kuin merkittävä deflaatio, juuri siitä syystä että inflaation ensi vaihe on kiva (talouden kasvupyrähdys), ja sen torjumiseen tarvittavat toimet ikäviä (korkojen nosto ja rahahanojen kiristäminen). Deflaation estäminen vaatii vaan keskuspankkia leikkimään joulupukkia.