Maksimipalkasta ei kukaan hyötyisi
Voin hyvin ymmärtää, miksi joku voi vaatia ankarampaa tuloverotusta tasatakseen tuloeroja ja kasvattamaan valtion tuloja.
En sen sijaan voi ymmärtää ollenkaan mitä järkeä on estää menestymistä säätämällä maksimipalkasta.
Jotenkin idean täytyy olla, että jos suuria palkkoja leikataan pienpalkkaisille jää enemmän.
Ensisijaisesti maksimipalkka olisi kuitenkin tulonsiirtoa yritysten omistajille. Maksimipalkka olisi lain voimalla rakennettu työnantajien kartelli yhtä työntekijäryhmää vastaan.
Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, koska menestyviä työntekijöitä ei voi pakottaa jatkamaan työntekoa entisellä tavalla.
Maksimipalkka ajaisi menestyviä työntekijöitä toteuttamaan itsensä toisella tavalla kuin ansiotyöllä Suomessa. On kannattavampaa ryhtyä yrittäjäksi, vaikka panos yhteiskunnalle olisi suurempi jos työskentelisi suuressa organisaatiossa (esimerkiksi hoitamassa työeläkevaroja.) Tai viettää enemmän aikaa golfkentällä. Tai lähteä työskentelemään ulkomaille.
Toki minäkin tiedän tapauksia, jossa korkeapalkkainen työntekijä saa nyt enemmän palkkaa, kuin mitä hänestä on hyötyä työnantajalle. Mutta eikö näiden tapausten tunnistaminen ja hoitaminen ole omistajien ongelma?
Kun otetaan huomioon työnantajien sosiaaliturvamaksut verottaja kerää kaksi kolmasosaa niistä tuloista, joita maksimipalkalla leikattaisiin pois. Kaikki siten häviävät jos maksimipalkasta säädetään.
Maksimipalkka heijasta puhdasta kateutta. Valmiutta maksaa siitä, ettei joku toinen menesty liian hyvin.
Roger Wessman 
Tästä on käynnissä kova keskustelu Twitterissä. Mitä se haittaa vaikka joku lähteekin johtajan pallilta? Mitä se haittaa, että hän perustaa sitten oman yrityksen? Mitä se haittaa vaikka hän jäisikin eläkkeelle golfaamaan? Mitä se haittaa, että hän lähtee ulkomaille? Ihmiset tekevät noin joka tapauksessa. Ne eivät ole mitään uusia ilmiöitä. Jos kuvittelet, että ne johtajat jotka tällä hetkellä ovat johtajan roolissa, ovat AINOITA jotka siihen pystyvät, olet väärässä. Vähintää yhtä kyvykkäitä löytyy tilalle useampi.
Hei NiinaMaria!
Miksi työnantajat ovat valmiita maksamaan korkeita palkkoja, jos helposti löytyy yhtä päteviä jotka ovat valmiita tekemään työn halvemmalla?
Luuletko, että meillä on loputon määrä lahjakkuuksia, jotka eivät nyt tee mitään hyödyllistä? Jollei, niin haittana siitä, että jotkut vähentävät panostaan, on esimerkiksi pienemmät verotulot. Yleensä ne jotka puhuvat maksimipalkasta, myös kannattavat julkisia palveluita.
Kyllä mielestäni Roger on oikeassa. Kaikista ei ole yrittäjiksi ja se ei ole myöskään kansantalouden etu. Tarvitaan myös kyvykkäitä ja tuottavia palkansaajia. Johtajia ja asiantuntijoita, jotka luovat todellista lisäarvoa edustamalleen yritykselle tai yhteisölle. Jos tätä lisäarvoa ei enää saa hinnoitella korkeana palkkana tai insentiiveinä, niin ollaan mielestäni aika hakoteillä. Samalla logiikalla yritysten voittoja pitäisi rajoittaa ja muuttaa yritysverotus rajusti progressiiviseksi.
Heh…
NiinaMarian viesti on yksi syy miksi Twitterissä tai ”naamakirjassa” ei ole hyödyllistä viettää aikaa eikä lukea mitään. – hyödytöntä ”toripuhetta”.
Tosin, jotenkin ymmärrän käynnissä olevan keskustelun ja jopa jollainlailla Sveitsissä olevan lakialoitteen. Kysymys on mielestäni kohtuudesta. Asia on vaikea. Kuka sen määrittelee? Omistajat ja johto ovat ainoa vastaus, niinkuin Roger totesi.
Kuka määrittelee kuinka paljon aivotyötä tekevä työntekijä tekee viivan alle tulosta? Kuka määrittelee kuinka paljon on kulloisenkin työntekijän tai esim. hallituksen jäsenenen panos on yhtiön menestykseen?
Tästä tulee mieleeni käsitellä Herra Raimo Vistbackaa ja Kevan hallitusta.
Kevan johto ja hallitus on sekamelska, josta kukaan ei saa selvää miksi joku Rouva tai Herra istuu nykyisessä setissä. Mitä herra Vistbacka tekee hallituksessa? Mitä lisäarvoa tai mitä hänellä on antaa Kevan sijoituksiin, politiikkaan tai kohteisiin? – kaverihan on lisäksi täysin kielitaidoton. Ottamatta kantaa, mitä ”urri-jurri-huru-ukko” edustusta Etelä-Korean matkalla harjoiteltiin.
Hienoa !
Alkuperäisen aiheen ympärille tälläinen linkki. Mistä Herra Vistbacka saa palkkansa hallituksessa?
Viestini ydin siis on: mikäli yhtiön korkeinta johtoa rekrytoidaan, maksetaan korkeita palkkoja sekä junailaan hehkeitä etuisuuksia ja niin kohtuudella ja palkanmaksulla ei ole ylipäätään mitään rajoja ja koko prosessi vinoutuu.
Toisinsanoen jos ”Urpo ja Turbo” päättävät asioista keskenään sillä voi olla hassuja heijastinvaikutuksia tavalliseen tallaajaan. Ei kukaan osaa laittaa korkeita palkkoja tai etuisuuksia mihinkään konreettiseen kontekstiin tai ymmärrettävään muotoon. Miksi koko keskustelu on käynnissä? Kaikkea halutaan rajoittaa ja kontrolloida, että jengi bonjaa missä mennään.
Prosessin tulos on jonkinmoinen ns. filosofinen blowback efekti. ……………………”http://en.wikipedia.org/wiki/Blowback_(intelligence)”.
Hitto, kun on jonkinmoiden lukihäiriö koulukiusaus vuosilta;
Korjaus:
Viestini ydin siis on: mikäli Kevan kaltaista yhtiön korkeinta johtoa rekrytoidaan näin, maksetaan yli- korkeita palkkoja sekä junailaan hehkeitä etuisuuksia ja niin kohtuudella ja palkanmaksulla ei ole ylipäätään mitään rajoja ja koko prosessi vinoutuu.
Mielestäni maksimipalkka ajattelussa ei ole mitään järkeä. Sen sijaan palkanmuodostuksella on suuri merkitys. Johtajien palkkojen pitäisi yhä enemmän olla suhteessa saatuun tulokseen. Jos tulosta tulee niin maksettavassa palkassa ei pitäisi olla mitään kattoa.
Maksukattoa ei tarvitse olla, mutta suhde työntekijöiden palkkaan pitäisi olla selkeä.
Pörssiyrityksen johtajahan on olemassa vain omistajia varten, ajamassaa heidän etujaan.
Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa voittoa, ei palkkaa työntekijöille. Jos johtajan palkka olisi aina jossakin kiinteässä suhteessa työntekijöiden palkkaan ja samoin kuin omistajille maksettu voittokin, niin silloin kaikkien yhteinen etu olisi myös työntekijöiden etu.
Olen luomassa sellaista yritystä, jossa työntekijöiden työnä yritykseen sijoittama pääoma antaa työntekijöillle samankaltaisia oikeuksia kuin omistajillekin. Omistajuus ei ole tässä yrityksessä maailmantappiin jatkuva olotila, osingot lyhentävät sijoitusvelkaa ja lopulta työntekijät yhdessä hallitsevat yritystä.
Kaikki keskustelut nykyisenkaltaisten omistamistalouteen nojautuvien yritysten ohjaamisesta oikeudenmukaisiksi on jonnin joutavaa, osakeyhtiölaki synnyttää itsellään jo orjuuttavan omistamisen muodon.
Onnea yrityksesi kanssa.
En sinällään näe mitää orjuuttavaa epäoikeudenmukaisuuttaa osakeyhtiöissä. Osakkaat sopivat keskenään yrityksen muodostamaisesta ja sijoittavat siihen pääomaa, ja tarjoavat sitten työntekijöille mahdollisuuden tehdä työtä palkkaa vastaan, Osakkaat ottavat ensisijaisen riskin ja hyödyn yrityksen menestymisestä, ja työntekijät saavat vakaata palkkaa.
Kaikki ovat mukana vapaaehtoisesti hyväksyen ehdot (tosin joskus vastahakoisesti parempien vaihtoehtojen puutteessa).
On hyvää, että nykyisiä yhtiömuotoja kyseenalaistetaan ja yritetään kehittää vaihtoehtoja, jotka voivat kilpailla työntekijöistä.
Kiitos kannustuksestasi
Ymmärrän yrittäjänä itsekin, että ei ole helppoa nähdä osakeyhtiöissä mitään epäoikeudenmukaista, varsinkaan jos itse on osakas. Kaikkihan menee lakien mukaan.
Minun maailmankuvassani asi on niin, että osakesijoitus ei itsessään tee mitään. Yrityksen voitot eivät synny siitä. Sijoitus on kuin alkutuuppaus matkaan. Työntekijöiden yritykseen sijoittama työ tuottaa kaiken sen mitä yrityksessä syntyy. He saavat sijoituksestaan joskus vain murto-osan takaisin palkkoina ja loppu jää omistajien hallinnoimaksi ja omistamaksi.
Osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeeomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.
Ymmärrän hyvin, miksi varsinkin nuoret kokevat itsensä syrjäytyneiksi yhteiskunnasta, joka tukee toimillaan yrittäjävetoista maailmaa, maailmaa jonka tarkotuksessa ei edes mainita työntekijöitä.
Uuden yritysmuodon tarkoituksena on tuottaa sen työntekijöille turvattu oikeudenmukainen toimeentulo ja eläketuotto.
Tuon tänä vuonna esille lakialoitteen, joka mahdollistaisi yhteiskunnan lakien suojelemana perustaa edustamiani yrityksiä Suomeen ja maailmalle. Kovasti on sarkaa asenteiden ja ajatusten muuttamisessa, mutta uskon varsinkin nuorten ottavan tämän uuden yritysmuodon omakseen.
Yrityksen kaikki työntekijät tulee huomioida. Jos ”likaisen” työn tekijät saavat vain murto-osan johtajien palkoista synnyttää taatusti närää alaportaassa. Palkkaus tulisi suunnitella niin, että joka portaan työntekijät olisivat tyytyväisiä. Huono ilmapiiri ei motivoi. Mihin perustuu se, että nykyjohtajien palkat ovat karanneet pilviin, aiempaan verrattuna. Jos he kokevat itsensä niin superihmisiksi ja määrittelevät omat palkkansa tähtitieteellisiin lukemiin. Alaportaan työtekijä saattaa myös kokea itsensä korvaamattomaksi, mutta – kysytäänkö häneltä palkkatoivomusta. Kaikille samanlainen oikeus vaikuttaa yrityksen aisoihin.
Männä syksynä, vai oliko se jo aiemmin, meinattiin jakaa osinkoja osakkeen omistajille, taisi olla Outokummun kaivos. Mutta hups ei ollutkaan mitään jaettavaa, sillä rahat valuivat Ollilan taskuun. Vihaiset osakkeiden omistajat heristelivät nyrkkejään. Jäivät nuolemaan näppejään. Ei heiltä kysytty, luulen niin.
Näinkö asiat tulee hoitaa Suomessa????????
terveiset Saralta
Hei Sara,
Kiitos kommentista.
En näe mitään syytä lakisääteiseen palkkakattoon suojaamaan yritysten osakkeenomistajia ahneilta pomoilta. Osakkeenomistajilla on halutessaan valta rajoittaa johtajien palkoja. Tosin kun puhutaan valtionomisteisistä yrityksistä kuten Outokummusta, vastuu kohtuuttomien palkkojen rajoittamisesta on tietysti poliitikoilla.
Useimmiten yritysten pääomistajat eivät kuitenkaan ole kovin huolissaan johtajien palkkojen tasosta. Tämä johtuu siitä, että johtajien suuretkin palkat ovat yleensä pieni osa yritysten tuloista.
Jos yritysjohtaja päätöksellään parantaa miljardin euron liikevaihdon yrityksen käyttökatetta edes prosenttiyksiköllä tämä tarkoittaa 10 miljoonaa enemmän voittoa. Ollaan siksi valmiita maksamaan korkeaakin palkkaa johtajalle, jonka uskotaan vievän yritystä menestykseen.
Kun verrataan johtajien palkkoja edeltäviin vuosikymmeniin, niin on hyvä muistaa miten paljon Suomen liike-elämä on ylipäätänsä muuttunut. Johtajien merkitys oli paljon pienempi, kun useimmat suuryritykset toimivat suojatuilla kotimaisilla markkinoilla ja Suomen vienti koostui kohtuullisen suoraviivaisesta puun jalostamisesta ja bilateraalikaupasta Neuvostoliiton kanssa. Nopeasti muuttuvassa maailmassa johtajien merkitys on suurempi.
Olen samaa mieltä siitä, että kun päätetään johtajien palkkauksesta, on syytä myös ottaa huomioon vaikutus muiden työntekijöiden mielialoihin.
En ole niinkään vakuuttunut siitä, että johtajien palkan taso tässä on pääongelma. Uskon, että useimmat työntekijät helposti hyväksyvät johtajan hyvinkin korkean palkan, jos he kokevat, että johtaja johtaa yritystä menestykseen, josta hekin hyötyvät. Kun ollaan tyytymättömiä johtajien palkkoihin, useimmiten tyytymättömyys liittyy siihen miten ylipäätään yritystä johdetaan, ja miten työntekijöitä kohdellaan. En kuullut kenenkään Nokialaisen valittavan Ollilan palkasta. Elopin palkkiot ovat sitten aivan toinen asia.