Vääristääkö saneeraus kilpailua?
Onko yrityssaneeraus kilpailua vääristävä yritystuki? Tätä väittä Jouko Marttila blogissaan jutussa Saneeraus vääristää kilpailua. On helppo ymmärtää kilpailijoiden tuskan siitä, että ahdingossa ollut kilpailija velattomana pystyy jatkamaan toimintansa. Kansantalouden kannalta on kuitenkin väärin heittää olemassa olevaa tuotantokapasiteettia hukkaan, jos velkasaneerauksella toimintaa voidaan saada kannattavaksi.
Keskeinen kysymys on siis, pitäisikö liiketoiminta joka ei riittää hoitamaan velkakuluja ajaa alas? Toiminnan jatkaminen on kannattavaa jos liiketoiminnan tuotot ylittävät toiminnan jatkamisesta aiheutuvat kulut. Velka ei ole toiminnan jatkamisesta aiheutuva kulu, vaan edustaa aikaisemmilta vuosilta kertyneitä kustannuksia. Näitä kustannuksia ei voida enää pienentää lopettamalla toimintaa.
Jatkamalla toimintaa kun tämä ehto täyttyy, yrityksen velkojat pystyvät saaman hiukan enemmän rahoistaan takaisin, kun jos toimintaa lakkautettaisiin.
Eikö tämä ole sitten epäreilua muita yrityksiä vastaan kun velaton yritys pystyy myymään alemmilla kustannuksilla?
Ensinnäkin, koska velka on sunk cost sen ei pitäisi vaikuttaa yrityksen myynnin hinnoitteluun. Optimaaliseen hinnoittelunkaan ei vaikuta ne kulut, jota myynnin kasvattamainen ei muuta.
Todellinen ongelma kilpailijoille on toki, että velallisen yrityksen tuotantokapasiteetti ei poistu markkinoilta.
Pitäisikö yhtiöitä suojata sitä vastaan, että kilpailijat tekevät epäviisaita investointeja ja luovat alalle ylikapasiteettia? Tästä oikeasti on kysymys, En näe tälle mitään perusteita, se on markkinataloudessa liiketoimintariski siinä missä muutkin.
Roger Wessman 
Yrityssaneeraus sekä vääristää kilpailua, että hyödyttää ainakin lyhytaikaisesti kilpailijoita. Olen itse aikoinaan ollut erään finanssi-instituution edustajana mukana noin 30:ssa virallisessa yrityssaneerauksessa ja paljon suuremmassa joukossa vapaaehtoisia velkajärjestelyjä.
Mitään yleistettävää näkemystä näistä ei kilpailun vääristymiseen voi vetää, riippuu tilanteesta. Jos samalla toimialalla ja alueella keskenään kilpailevia yrityksiä on paljon, niin yhden yrityksen saneerauksella ei ole kilpailun kannalta käytännössä merkitystä. Jos lukujoukko on harvalukuisempi, niin vääristymiä syntyy. Tosin kilpailijat yleensä hyötyvät saneeraukseen joutuneen yrityksen ahdingosta, koska usein asiakkaat karsastavat saneerauksessa olevaa yritystä ja kääntyvät kilpailijoiden puoleen. Velattomiahan ei yrityssaneerauksen kautta yrityksistä tule, jos velkojat osaavat riittävän hyvin puolustaa saataviaan.
Palvelualalla yrityssaneerauksen tekeminen on haasteellisempaa, koska substanssi (=työntekijät) kävelee joka päivä ulos yrityksestä. Saneeraustilanteessa parhaimmat resurssit helposti vaihtavat vaikka kilpailijan leiriin, jos sieltä vaan osataan houkutella riittävän taitavasti, tai hyppäävät perustamaan oman yrityksen. Mutta ei konkurssi palvelualalla sen paremmin takaa tasapuolista kilpailua, kun uuden yrityksen käynnistäminen entisin voimin on aika helppoa ilman suuria investointeja. Ja parhaimmillaan konkurssipesästä vanhat kimpsut ja kampsut saa edullisesti.
Kansantalouden kannalta yrityssaneeraukset puoltavat paikkaansa, niin kuin toteatkin.
Kysymyksen voisi kääntää myös toisin päin niin, että saavatko kilpailijat ansiotonta etua yhden yrityksen konkurssista ja toiminnan kokonaan loppumisesta? Onko tämä sitten oikein esim. asiakkaiden tai tavarantoimittajien kannalta?
Markkinatalouteen kuuluu kilpailu ja sitä syntyy tehokkaimmin silloin, kun alalla on jonkin verran ylikapasiteettia. Kilpailu pitää yritykset virkeinä ja potkii niitä eteenpäin toiminnan tehostamisessa, tuotekehityksessä jne. Voi olla, että ilman kilpailua ajelisimme edelleen T-mallin Foordeilla ja soittelisimme lankapuhelimilla.
Kiitos Vesa, hyvästä täydennyksestä.
”Kansantalouden kannalta on kuitenkin väärin heittää olemassa olevaa tuotantokapasiteettia hukkaan, jos velkasaneerauksella toimintaa voidaan saada kannattavaksi.”
— Olen tässä asiassa täsmälleen eri mieltä kanssasi, kun puhutaan TH:n tyylisestä konsulttifirmasta, jossa ei ole minkäänlaista fyysistä tuotantokapasiteettia. Kaikki heidän osaamisensa on korvien välissä ja se siirtyy tarvittaessa nopeasti uuteen käyttöön.
Eli ehdottomasti ei tällaisiin yrityssaneerauksiin
Kiitos kommentista Pekka,
Edellytykset velkasaneeraukselle ovat tietysti vähissä jos yrityksillä ei ole mitään varallisuutta, jonka perusteella velkojat voisivat saada mitään osaa rahoistaan takaisin.
Olen kuitenkin täsmälleen päinvastaista mieltä siitä, että fyysinen tuotantokapasiteetti olisi keskeinen perustelu velkasaneerauksen hyväksymiselle.
Jos yrityksen varallisuus olisi kiinni fyysisessä tuotantokapasiteetissa, koneissa ja kiinteistöissä, niitä olisi helppoa realisoida konkurssin jälkeen. Tällä velkojat saisivat (vielä pelastettavissa olevat) saatavansa, ja varallisuus saataisiin uuteen hyötykäyttöön.
Velkasaneerauksen perustana on juuri, että yrityksellä on enemmän arvoa jatkuvana liiketoimintana kun mitä sen realisoitavissa olevalla omaisuudella on. Se perustuu siten yrityksen aineettomaan varallisuuteen; yrityskulttuuriin, tuotekonsepteihin, toimivaan organisaatioon, asiakassuhteisiin, brändiin jne. Työsuhteet nykysisiin työntekijöihin (joilla on osaamista korvien välissä) on yksi osa tätä varallisuutta, joskin itse korvien välissä oleva osaaminen ei tietysti ole yrityksen omaissuutta.
Entäs, jos kaikki varallisuus Trainers Housen tapauksessa todellakin on korvien välissä, eikä sen
enempää aineellista kuin yllä kuvattua aineetonta varallisuutta ole?
Mikä estäisi silloin Sarasvuota ja kumppaneita jättämästä yhtiön ja perustamasta uuden – velattoman – konsulttiyhtiön? Velkojat jäisivät nuolemaan näppejään ja velkasaneeraus raukeaisi itsestään?
Ehkä pääomistajat tuntisivat kuitenkin velvollisuutta yrittää ainakin pelastaa osan velkojien saatavista, suostumalla jatkamaan työntekoa velkasaneeratussa yrityksessä.
Miksi meidän pitäisi vastustaa tätä vastuunottoa otetuista veloista?