Työttömyyden syynä ei tarve hillitä inflaatiota

Tarvitaanko työttömyyttä inflaation hillitsemiseksi? Kirjoitin runsas vuosi sitten jutun työttömyyttä tuskin tarvitaan jossa argumentoin, että ei tarvita. Juhana Vartiainen väittä päinvastoin eilisessä Hbl-kolumnissaan, että tietyn määrän työttömyyttä tarvitaan hintavakauden turvaamiseksi.

Itse asiasta emme välttämättä ole kovinkaan eri mieltä, minkä provosoivan kommenttini aiheuttama lyhyt mielipiteenvaihto Twitterissä vahvistaa. Väite, että työttömyyttä tarvitaan inflaation hillitsemiseksi ei kuitenkaan mielestäni kuvasta asiayhteyksiä oikein. Se on lisäksi onneton tapa ilmaista asiaa, jos halutaan kerätä tukea omille ratkaisulleen työttömyyden hoitoon – mitä Juhana kolumnissaan valittelee olevan vaikeata. Moni siitä nopeasti toteaa, että pikemmin vakaan inflaation tavoite joutaa romukoppaan kun, että sitä varjellaan työttömyydellä.

Toki työttömyyden laskua rajoitta se, että palkankorotusvaatimukset kasvavat kuin työttömyys laskee tietylle tasolle ja inflaatio tämän myötä kiihtyy. Talouden kokonaiskysynnän lisääminen johtaa jossain vaiheessa työllisyyden kasvun sijaan vain palkkojen ja hintojen nousuun. Palkkojen nousu nakertaa kilpailukykyä ja siten vetää maton alta työllisyyden paranemiselta.

En silti sanoisi, että työttömyys olisi tarpeellista inflaation hillitsemiseksi. Ei ole kysymys siitä, että päätetään pitää tietyn määrän työttömyyttä, jotta inflaatio pysyisi kurissa

Mieluummin ilmaisisin yhteyttä siten, että työttömyyden tasoa määrä mm. miten palkat reagoivat työttömyyden laskuun. Jos palkkojen nousu uhkaa inflaatiotavoitetta kun työttömyys laske, keskuspankki hillitsee inflaatiopaineita nostamalla korkoa mikä jarruttaa talouskasvua ja nostaa työttömyyttä.

Yllä oleva kappale voi ehkä tuntua saivartelevalta yritykseltä siirtää vastuuta työttömyydestä keskuspankilta työmarkkinoille. Se on mielestäni kuitenkin oikeampi tapa ilmaista asiaa. Keskuspankin kykyä alentaa työttömyyttä rajoittaa ennen kaikkea työmarkkinoiden toiminta, ei inflaatiotavoite. Vaikka keskuspankki luopuu tavoitteesta inflaation hillitsemiseksi, on silti olemassa taso jonka alle työttömyyttä ei saada pysyvästi painettua. Ainakin jos uskomme Friedmanin ja Phelpsin oivalluksia työttömyyden ja inflaation yhteysestä, kuten myös Juhana näyttää tekevän.

Jos ay-liikkeen liialliset palkankorotusvaatimukset todellakin estävät täystyöllisyyden saavuttamisen tätä ei pidä hyväksyä.  Tätä työttömyyttä ei tarvita.  Silloin on syytä miettiä työmarkkinoiden toiminnan korjaamista, kuten Juhana myös ehdottaa. Ei siitä syystä, että se olisi ainoa tapa alentaa työttömyyttä samalla kun pidämme inflaation kurissa. Vaan siitä syystä, että se on ainoa tapa alentaa työttömyyttä, piste.

Tämä korostuu vielä kun puhumme yksittäisestä euromaasta kuten Suomesta. Suomen inflaatiolla ja työttömyydellä ei ole paljoakaan merkitystä EKP:n toimille. Suomelle siten ei ole mitään inflaatiotavoitetta jonka perusteella joku päättäjä reagoisi toimilla jotka vaikuttaisivat työttömyyteen. Kysymys on suoraan siitä, että liialliset palkankorotukset nakertavat kilpailukykyä ja työnantajien varaa työllistää, ja siten heikentävät työllisyyttä.

Toinen asia on sitten, että juuri tällä hetkellä työttömyyden laskua ei todellakaan ensisijaisesti rajoita huoli palkkojen kiihtymisestä. Ei olla missään mielessä lähelläkään luonnollista työttömyyden tasoa. Kun keskuspankki laiminlyö inflaatiotavoitteen saavuttamisen kuten nyt, syy korkeasta työttömyydestä kuuluu ensi sijassa keskuspankille. Suomessa voimme kuitenkin lähinnä vaikuttaa työttömyyden työmarkkinoiden kautta. Tästäkin syystä puheet siitä, että työttömyyttä tarvitaan inflaation hillitsemiseksi tuntuvat tällä hetkellä oudoilta.