Viikon haastattelut ja kolumni
Viimesin viikko on jostain syystä mennyt vahvasti haastattelujen merkeissä.
Politiikkaradiossa sain yhdessä ETLA:n Mika Malirannan kanssa tilaisuuden rupatella hivenen perusteellisemmin ajankohtaisista talouspolitiikan kysymyksistä.
Verkkouutisten toimittajan kanssa käytiin myös varsin laaja keskustelu talouspolitiikasta: ”Verohelpotukset ovat tehokkain keino” – ekonomisti pitää tärkeämpänä kasvua kuin leikkauksia. Koska jutussa tilaa ei ole kaikkien läpikäytyjen asioiden perusteelliseen selittelemiseen jotkut kommenteistani voivat olla hivenen haastavia ymmärtää. Esimerkiksi veroja keventämällä voidaan vientiä piristää, jos verohelpotukset suunnataan työvoimakustannusten alentamiseen.
Ylen jutussa Markan paluu olisi mahdollinen – Mitä siitä seuraisi? siteerattin minua skeptisena äänenä eurothinktankin ehdostusta käsittelevässä jutussa. Ihmetystä on herättänyt minun lausahdus tässä yhteydessä siitä, että Neuvostoliittokin pysyi pystyssä 70 vuotta. Haastattelussa toistin ehkä hiukan ajattelemattomasti tämän aikaisemmin twiittaamani letkahduksen:
Jos toteaa, että euroalue vääjäämättä hajoaa mahdottomuuteensa kuten Neuvostoliitto, on hyvä muistaa, että jälkimmäinen pysyi kasassa 70 v
— Roger Wessman (@WessmanRoger) 14 juli 2015
Pointtina oli yksinkertaisesti sanoa, että ainoastaan siitä syystä että joku järjestelmä toimii huonosti, on tehoton, ei voi vetää johtopäätöstä, että järjestelmä tulee pikaisesti romahtamaan. Vaikka yhteinen rahapolitiikka ilman liittovaltiota on tyhmä idea, se ei ole mikään tae sille, että siirrytään joko liitovaltioon tai puretaan yhteisvaluutta.
Ehkä parempi esimerkki tässä yhteydessä olisi ollut yhteinen maatalouspolitiikka. Useimmat ekonomistit (ainakin minä) pidämme sitä tehottomana varojen haaskauksena, mutta minulla ei ole tippaakaan toiveita siitä, että sitä tullaan purkamaan.
Entisen kollegani Aki Kangasharjun kanssa kommentointiin Ilta-Sanomille Mitä kolmas tukipaketti maksaa Suomelle? – 10 kysymystä ja vastausta Kreikasta. Ei paljon uutta blogini seuraajille. Rohkaisevaa kuitenkin on, että talletuspako Kreikkalaisista pankeista näyttää hiipuneen. Siten toiveet siitä, että pääomarajoituksia voisi pikaisesti purkaa ja talous kääntyisi nousuun ovat vahvistuneet.
Viikon Arvopaperikolumnissani Kiinan ”valuuttasota” pohdin miksi suhteellisen pieni muutos Kiinan juanin dollarikurssissa antaa enemmän syytä huoleen kun vastaava liike eurossa tai jenissä.
Hesari haastatteli Holmströmiä (HS 19.8.2015). http://www.hs.fi/talous/a1439870365925
Professorin mukaan seitsenvuotinen seisahtaneisuus saattaa jatkua kauankin, jopa 17 vuotta: ”Olennainen kysymys on se, mikä on Suomen talouden tila 10 vuoden kuluttua. Ongelmat nimittäin kestävät pitkään.”
Mutta vastauskin oli valmiina: ”Muutokset kansainvälisessä taloudessa ja etenkin työmarkkinoilla ovat tekniikan kehittymisen takia suuria. Mallia pitäisi Holmströmin mukaan ottaa Ruotsista.”
Suomenlahden takaakin taitaisi löytyä mallia. Eesti kasvaa reteesti. Mutta jos lähdetään Itämerta kauemmas kalaan, oppimatka olisi hyvä suunnata Singaporeen tai muihin idän ihmeisiin.