Euron vakauden poliittinen logiikka
Kommentissa kyseenalaistetaan minun luottamusta euron säilymiseen, viitaten sen aiheuttamiin syviin talousongelmiin. Jaan epäilijän näkemyksen euron aiheuttamista ongelmista, kuten esimerkiksi olen todennut jutussa valuutta ilman valtiota on huono idea. Polittiisesti Euro on kuitenkin hyvin vakaalla pohjalla. Euron hajottaminen ehkä olisi paras ratkaisu vuosikymmenien aikahorisontilla. Seuraavan vaalikauden perspektiivissä euron hajottaminen olisi kuitenkin katastrofaalinen ratkaisu.
Nykypäivän haastattelussa perustelin miksi EKP ei anna euron kaatua. Euro voisi tietysti myös tulla tiensä päähän, siitä syystä että poliittinen tuki eurolle murenisi.
Toistaiseksi profetiat euron poliittisen tuen vääjäämättömästä lopahtamisesta eivät ole toteutuneet. Huolimatta syvästä talouskriisistä missään euromaassa ei ole lähelläkään vallan kahvaa mikään puolue, joka ajaisi eurosta luopumista. Jopa Kreikkaa on pidetty mukana.
Matka euron hajoamiseen olisi pitkä, vaikka jossain maassa joku merkittävä poliittinen liike päätyisi siihen että eurosta luopuminen olisi pitkällä tähtäimellä järkevä asia,
Kynnyksenä on, että euron hajottaminen aiheuttaisi välittömästi syvän talouskriisin. Jo se, että euroa vastustava puolue ottaisi vallan jossain euromaassa, laukaisisi kriisin kun pelko hajoamisesta lamauttaisi rahoitusmarkkinat.
Kumpikohan painaa poliittisessa päätöksenteossa enemmän. Joidenkin ekonomistien näkemys siitä mikä on viisasta pitkällä tähtäimellä, vai ilmeinen välitön taloudellinen katastrofi?
Poliitikko joka haluaa tulla jälleenvalituksi tuskin on valmis taloutta lamauttamaan.
Roger Wessman 
Jos historiasta jotain voi oppia niin sen, että valtioiden johtajat ovat toisinaan tehneet uskomattoman huonoja ratkaisuja. Ajatellaanpa vaikka ensimmäistä maailmansotaa. Kaikki keskeiset päättäjät tiesivät, että sodasta tuskin on mitään hyötyä ja se tulee erittäin kalliiksi. Silti siihen lähdettiin elokuussa 1914, osa laulaen ja juhlien.
Venäjän keisari maksoi hengellään päätöksestään, mutta muut syylliset pääsivät vähemmällä. Ainoat sodasta hyötyneet olivat Lenin ja kumppanit, jotka todennäköisesti eivät koskaan muuten olisi päässeet valtaan, vaan olisivat samanlainen historian alaviite kuin 1800-luvun anarkistit. Suomi on sitten se toinen ensimmäisen maailmansodan voittaja, tuskinpa olisimme itsenäistyneet muutoin.
Kun miettii Kreikan tilannetta, niin olisiko ero eurosta ja paluu draamaan 2010 ollut huonompi ratkaisu kuin toteutunut historia? Euro on osoittanut sen, että ilman omaa rahapolitiikkaa on hyvin vaikeaa hoitaa kilpailukykyongelmia. Miten Suomen olisi käynyt, jos markkaa ei olisi voinut devalvoida ja kelluttaa?
En varsinaisesti kyseenalaista kenenkään luottamusta euron säilymiseen. En enää voi tehdä sitä, koska uskoin aikoinaan shown olevan ohi viimeistään viime vuonna. Ihmettelin vain sitä, ettei Nykypäivän kitjoituksessa käsitelty sitä, että EKP antoi jo euron kaatua todellisena yhteisvaluuttana. Katsotaan lähemmin ajanjaksoa milloin se tapahtui:
http://research.stlouisfed.org/fredgraph.png?g=t9o
Päätös on ehkä tehty 2010 tai 2011 aikana. Jostain syystä EKP päätti silloin luovuttaa. Ei minulla ole mitään selitystä miksi niin tapahtui enkä haluaisi pukea folihattua ja ruveta pohtimaan kuka/mikä päätöksen teki. Eiköhän se kuitenkin Saksaan jotenkin liity. Seuraukset ovat kuitenkin täälläkin näkyvissä ja tulevat muuttumaan nopeasti paljon pahemmiksi.
Kommentoin tässä tuolla olevaa kommenttia:
https://rogerwessman.com/2013/10/07/poliittiset-rajoitteet-pitavat-ekpn-toimia-vaisuna/comment-page-1/#comment-378
Tarkoitan sitä, että EKP:n toiminta on ollut systemaattisesti tuhoisaa. Jos vertaillaan Fed:n ja EKP:n toimia varsinaisessa kriisissä, kumpikin varmaan näin jälkeenpäin ansaitsee hieman moitteita. Voitaneen sanoa, että heti alussa olisi pitänyt toimia paljon päättäväisemmin.
Keskuspankkien todellinen tarkoitus lienee reaalisen BKT:n kasvun optimointi ja inflaatiotavoite on väilne sen saavuttamiseksi. Muistetaan kuinka euroalueella kävi:
http://research.stlouisfed.org/fredgraph.png?g=tja&dbeta=1
Tämä samaan aikaan, kun EKP on ollut kiireinen keksiäkseen selityksiä miksi deflaatio ei haittaa ja miksi sillä ei ole kiinnostusta saavuttaa edes 2%:n HICP inflaatiota. Andrew Watt kirjoitti aiheesta melko hyvän artikkelin:
http://www.social-europe.eu/2014/03/core-problem-ecbs-dangerous-asymmetry/
Minä olen saavuttanut sen rajan, jossa en enää voi ajatella EKP:n tarkoituksena olevan euroalueen taloudellisen suorituskyvyn optimoinnin tai edes edistämisen. Sen tarkoitus on oltava joku muu. tällöin voidaan kai sanoa, ettei EKP enää ole koko euroopan keskuspankki ja siinä mielessähän euro ei silloin ole aito yhteisvaluutta.