Ikuiset asuntolainat eivät selitä Ruotsin kasvua

Helsingin Sanomissa nostetaan jälleen tänään selityksenä Ruotsin talouden viime vuosien vahvalle kasvulle sen, että ruotsalaisille kotitalouksille jää enemmän rahaa käytettäväksi mm kulutukseen, kun asuntolainoja ei lyhennetä. Selitys on kuitenkin siltä osin heikolla pohjalla, että ruotsalaiset kotitaloudet eivät ainoastaan käytä suomalaisia kotitalouksia pienemmän osan tuloistaan kuluttamiseen, vaan tämä osuus on viime vuosina supistunut.

”Velkaantumisen ja asuntojen hinnannousun toinen puoli on, että ruotsalaisilla on varaa kuluttaa ja sijoittaa ihan toisella tapaa kuin suomalaisilla. Ruotsin viime vuosien nopeasta talouskasvustakin suuri osa on ollut yksityisen kulutuksen kasvua.”

Toimittaja Anni Lassila Helsingin Sanomissa 27.4.2016

Totta on, että Ruotsissa asuntolainoja lyhennetään Suomea vähemmän, ja siten ruotsalaisille kotitalouksille vastaavasti jää rahaa johonkin muuhun. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut siihen, että ruotsalaiset kuluttaisivat suuremman osan tuloistaan. Päinvastoin bruttosäästäminen (eli osuus tuloista jota jätetään kuluttamatta) on Ruotsissa reippaasti korkeampi kuin Suomessa. Ruotsalaiset ehkä säästävät vähemmän asuntolainoja lyhentämällä, mutta kompensoivat tätä keräämällä säästöjä muulla tavalla.

Kasvulle oleellista on muutos säästämisessä. Viime vuosina kotitalouksien säästämisaste on Ruotsissa noussut, eli kulutus on kasvanut hitaammin kuin käytettävissä olevat tulot.  Suomessa tilanne on ollut päinvastainen, eli kotitaloukset ovat kasvattaneet kulutustaan vähentämällä säästämistä.

Ruotsissa viranomaisten painostuksen alla pankit ovat viime vuosina tiukentaneet asuntolainojen ehtoja, ja vaatineet kotitalouksia lyhentämään enemmän. Siltä osin, kun tämä on auttanut nostamaan kotitalouksien säästämisastetta, sillä on ollut kulutuskasvua jarruttava vaikutus Ruotsissa.

Eli syitä Ruotsin vahvempaan talouskasvuun on syytä etsiä muualta, kuin lyhennysvapaista asuntolainoista.

Siinä Anni Lassila on tietysti oikeassa, että Suomesta on lähes mahdotonta löytää ekonomistia, joka ei olisi sitä mieltä, että asuntovelkaa ehdottomasti pitää maksaa täysin pois. Olen ollut verrattain yksin, kun olen yrittänyt tuoda esiin sen, että  ”asunnon ostaminen ikuisella lainalla on perinteisen suomalaistyyppisen asunnon omistamisen ja vuokra-asumisen välimuoto, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa.” Sellaiselle on erityisesti tarvetta Ruotsissa, jossa vuokrasäännöstelystä johtuen ei ole toimivia vuokramarkkinoita.