Saksasta mallia työmarkkinoille
Jos halutaan työmarkkinoita uudistamalla saada työttömyyttä laskuun, katsetta on Ruotsin sijaan syytä siirtää Saksaan. Saksa on onnistunut paremmin hillitsemään palkkojen nousua, ja siten edistämään työllisyyttä. Etenkin 2000-luvun alun työmarkkinauudistusten jälkeen maltillisilla palkankorotuksilla on onnistuttu edistämään työttömyyden laskua tasoille, joissa Suomessa voimme vain uneksia. Tämä vahvistaa, että hajautettu, paikallinen, sopimismalli on työllisyyden kannalta paras.
Kuten perustelin toissa päivänä jutussa Ruotsin palkkamallista ei ole paljon apua työllisyyden parantamiseen. Palkkojen kehitys Ruotsissa muistuttaa tiiviisti sitä mitä Suomessa on saavutettu keskitetyillä ratkaisulla.
Saksassa palkkojen nousu on ollut pitkään maltillisempaa kuin Suomessa Ruotsissa. Viime vuosina palkkojen nousu on kiihtynyt Ruotsin tasolle, mutta vasta sen jälkeen, kun työttömyys oli pudonnut reippaasti Ruotsia alhaisemmalle tasolle. Palkkojen nousu on edelleen pysynyt häkellyttävän maltillisena, vaikka työttömyys on pudonnut yhä uusiin pohjalukemiin.
Osittain alhaiset palkankorotukset heijastavat heikkoa työllisyystilannetta Saksassa euron alkuvuosina. Silti kun suhteutetaan palkkojen nousu työttömyyden tasoon havainnot Saksasta kasaantuvat Ruotsin ja Suomen alapuolelle. Työttömyyttä pystytään Saksassa painamaan alemmalle tasolle, ennen kun palkkojen nousu kiihtyy liian korkeaksi.
Saksan työmarkkinauudistukset vaikuttavat selkeästi muuttaneen kehitystä. Viimeisen vuosikymmenen aikana työttömyyttä on pystytty laskemaan uusiin pohjalukemiin ilman, että palkkojen nousu olisi kiihtynyt sillä tavalla kun aikaisemman kokemuksen perusteella olisi ollut syytä odottaa. Muutos ei tosin tapahtunut kertaheitolla. Yhteys työttömyyden ja palkojen välillä näyttä vuosi vuodelta siirtyneen kuviossa vasemmalle.
Haastavampaa on sanoa mitä tarkalleen on syynä Saksan työmarkkinoiden parantuneeseen toimivuuteen. Vertailu kolmen maan välillä tukee teoriaa, jota kuvailin jutussa keskitetty, hajautettu vai liittokohtainen. Liittokohtaiset ratkaisut helpoiten johtavat työllisyyttä heikentäviin liiallisiin palkankorotuksiin. Keskitetyillä ratkaisuilla saavutetaan paremmin maltillisia palkankorotuksia. Hajautettu sopiminen Saksan tyyliin on kuitenkin paras ratkaisu. Ainostaan sillä voidaan sopeuttaa palkkoja muuttuvaan maailmaan, ja siten luoda työtä – tosin alhaisemmalla palkalla – niillekin, joiden työpanoksen kysyntä on heikennyt.
Roger Wessman 
hajamietelmänä, kuvia katselemalla ensimmäisenä tulee mieleen että onkohan saksan työllisyyden kehitykselle joitain muitakin selittäviä tekijöitä kuin sopimusmalli.
Varmasti on.
Saksan alhaiset palkankorotukset eivät esimerkiksi 2000-luvun alkuvuosina estäneet työttömyyden nousua vuosina jolloin vahvistuva euro koetteli vientiteollisuutta ja hallitus kärjisti talouden heikkoa kehitystä kiristämällä finanssipolitiikkaa täysin väärään aikaan.
Ne johtopäätökset, jota noista kuvista vetäisin ovat ainoastaan että:
1) Saksassa palkat ovat reagoineet kasvavassa määrin eri tavalla työttömyyden kehitykseen kuin Suomessa ja Ruotsissa
2) Työttömyys olisi tuskin pystynyt laskemaa nykyisille tasoilleen, jos palkkojen nousu olisi kiihtynyt, kun työttömyys laski samalla tavalla, kun Suomessa ja Ruotsissa (ja Saksassa ennen uudistuksia)
Aloin itse tutkimaan tilastoja tarkemmin opiskeluihini liittyen ja silmiini osui yksi erikoinen asia. Kirjoitit blogissasi ”ruotsin-palkkamalli-ei-paljoa-auta”, että ”Kuvaa siitä, että palkkojen muodostus Ruotsissakin on varsin jäykkä vahvistaa World Economic Forumin arviossa joka luokittelee maata tämän suhteen sijaluvulle 133. Täällä toki päihitetään Suomen, joka on hännänhuippuna sijalla 140.”
Jos katsoin oikeata tilastoa, niin Saksa olisi tuossa samassa tilastossa sijalla 132. Eli siis http://reports.weforum.org/global-competitiveness-report-2015-2016/competitiveness-rankings/#indexId=GCI ja sieltä ”7.02 Flexibility of wage determination”.
Vai katsonko väärää tilastoa? Tarkoitan siis, että eihän tuon perusteella Saksankaan palkat kauheasti jousta?
Hyvä huomio Toni,
Todellakin tämän mukaan Saksassakin palkkojen muodostus on globaalissa vertailussa hyvin jäykkä. Tosin World Economic Forumin arvioon on syytä suhtautua varauksella, kun se perustuu yhteen ainoaan kysymykseen – jota vastaajat eri maissa mahdollisesti ovat tulkinneet eri tavalla.
In your country, how are wages generally set? [1 = by a centralized bargaining process; 7 = by each individual company]
Saksassakin palkoista päätetään käsittääkseni ensi sijassa neuvotteluissa ammattiliittojen ja työnantajen välillä – eivätkä yritykset yksipuolisesti aseta palkkoja (kuten puhtaassa markkinatalousmallissa). Ja yleensä palkkojen kehitystä määrää liittokohtaiset yleissopimukset, vaikka mahdollisuutta sopimuksesta poikkeamiseen paikallistasolla on.
Ehkä saksalaiset vastaajat ovat kiinnittäneet huomiota enemmän sanoihin generally ja bargaining process kuin sanaan centralized?
RKP lukee blogia:
”RKP esittää varjobudjetissaan järjestelmää, jossa työnantajamaksuja ei tarvitse maksaa alle 30-vuotisten nuorten kohdalla, jossa alle 30-vuotiaat voisivat ansaita esimerkiksi 500 euroa kuukaudessa ilman, että tuet vähenisivät, tai jossa valtio subventoisi tämän ryhmän palkkoja.
– Suosittelemme hallitukselle Saksan mallin kaltaisen Suomen työmarkkinoille räätälöidyn minityömallin selvittämistä, Haglund toteaa.”
http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/rkp_haglund_tyollisyys-49808