Ongelma ei syömävelka vaan investointivaje
Nordea otsikoi synkän talouskatsauksensa Suomi-osion ”Syömävelka”. Otsikko, ja siihen liittyvät väitteet mm. sitä että ”Suomen kansantalous söi enemmän kuin tienasi” ovat kuitenkin harhaanjohtavia. Nettomääräisesti kansantalous ei velkaantunut viime vuonna. Vaikka kansantalouden säästäminen on huippulukemistaan laskenut, se riittää hyvin varsin mittavien investointien rahoittamiseen. Nordean päinvastainen synkkä johtopäätös perustuu harvemmin seurattuun, ja epäluotettavaan, suppeaan säästämismittariin.
”Investointeja rajoittaa myös säästöjen käyttö kulutukseen. Vaikka talouden kolme vuotta jatkunut supistuminen viime vuonna katkesi, Suomi söi kokonaisuutena viime vuonna enemmän kuin tienasi. Rahaa ei jäänyt edes investointeihin, joten uudet investoinnit on rahoitettava kokonaan velalla”
Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen Taloussanomien mukaan
Vaikka julkinen sektori ja kotitaloudet olivat alijäämäisiä, kokonaisuudessaan talous ei velkaantunut viime vuonna, johtuen lähinnä yrityssektorin rahoitusylijäämästä. Talouden nettomääräistä velkaantumista (nettoluotonantoa) mittaa vaihtotase, joka muutaman vuoden pienen alijäämän jälkeen viime vuonna tasapainottui.
Säästäminen yhä viidesosa BKT:sta
Nettoluotonanto ei kuitenkaan mittaa talouden säästämistä, eli sitä osaa tuloista, jota jätetään kuluttamatta. Vaihtotaseen ylijäämä kertoo vaan, kuinka paljon nettomääräisesti säästetään hankkimalla saatavia ulkomailta. Sen lisäksi voidaan säästöjä kartuttaa tulevia vuosia varten investoimalla esimerkiksi tuotantokoneistoon ja rakennuksiin tai kasvattamalla tuotevarastoja. Yhteenlaskettuna säästäminen viime vuonna oli 19 prosenttia BKT:sta.
Säästäminen on laskenut vuosituhannen alun huippulukemista, mutta ei suinkaan ole olematonta.
Nordean synkempi arvio perustuu harvemmin käytettyyn mittariin nettosäästämisestä. Sitä saadaan vähentämällä yllä kuvatusta bruttosäästämisestä pääoman kulutuksen. Nettosäästäminen on viime vuosina pudonnut lähes nollaan. Sekään ei tosin viimeisten tietojen mukaan ollut viime vuonna negatiivinen. Näitä tietoja ei ollut vielä julkaistu, kun Nordean katsaus kirjoitettiin.
Se, että nettosäästäminen on nolla ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkia investointeja pitäisi rahoittaa velkaa ottamalla, kuten Nordean kommenteista voi ymmärtää. Se tarkoitta periaatteessa, että säästöt riittävät rahoittamaan ainoastaan pääoman kulumista korvaavia investointeja. Pääomakannan kasvattamiseen ne eivät riitä.
Sanon periaatteessa, koska arvio pääoman kulutuksesta on varsin epävarma. Käytännössä Tilastokeskus tekee kaavamaisia laskennallisia poistoja aikaisempien vuosien investoinneista. Tästä syystä talouden seuranta fokusoituu yleensä bruttolukuihin, josta pääoman kulutusta ei ole vähennetty.
Arvio pääoman kulutuksesta on noussut suhteessa BKT:hen, kun finanssikriisiä edeltävinä vuosina tehtiin suuria investointeja, joiden poistoja nyt verrataan alentuneeseen BKT:hen. Tämä painaa nyt nettosäästämislukuja.
Syömävelka tuplasti harhaanjohtava
Syömävelasta puhuminen on siten tuplasti harhaanjohtavaa. Tällä hetkellä Suomella ei ole tarve ottaa velkaa menojen rahoittamiseen. Sen sijaan, jos investointeja nostetaan nykyisiltä alhaisilta tasoiltaan näitä lisäinvestointeja täytyisi rahoittaa ottamalla velkaa. Silloinkaan kyseessä ei olisi kulutusta rahoittavasta syömävelasta.
Suomen taloutta ei siis voida verrata kotitalouteen, joka ottaa kulutusluottoa ruokaostosten maksamiseen. Tilastojen mukaan oikea vertaus on kotitalous, jonka tulot riittävät juoksevien menojen ja asunnon tarpeellisten korjausten maksamiseen, mutta eivät säästöihin suuremman asunnon ostamista varten.
Huolenaiheena on siis pikemmin investointivaje ei syömävelka.
Tätäkään ongelmaa ei pidä liioitella. Investointien osuus BKT:sta on vain muutama prosenttiyksikkö alle vuosituhannen alkuvuosien tason. Eikä tuottavien investointien rahoittaminen velanotolla nollakorkojen maailmassa välttämättä ole kovin suuri huolenaihe.
Lisäksi on myös väärin päätellä, että investointien kasvattaminen vastaavasti lisäisi talouden velkaantumista, jollei kulutusmenoja leikata saman verran. Siltä osin, kun ne nostaisivat suomalaista tuotantoa, tulot myös kasvaisivat. Velanotolla ulkomailta täytyy rahoittaa vain rajojen ulkopuolelta hankitut investointitavarat tai tuotantopanokset.
Roger Wessman 
Kiitos Roger hyvästä analyysistä! Aika tavalla pitkään talousasioita työkseni pyörittäneenä uskallan väittää, että Suomessa julkista taloudenohjausta voisi kehittää voimakkaasti. Uskoisin, että monet politiikot ja julkisen talouden päätöksentekijät ajattelevat, että säästäminen on enimmäkseen hyvä asia myös julkisessa taloudessa. Ajatuksen taustalla on kenties opit oman perheen tai oman yrityksen talouden johtamisesta. Liika velka ajaa ongelmiin. Olemme unohtaneet vanhat talousopit, joiden mukaan yksityisen sektorin säästäessä valtio investoi ja tasaa näin taloussuhdannetta. Tiedoksi myös valtion päättäjille, että minkään valtion ei odoteta maksavan lainojaan ikinä pois. Se olisi suorastaan karhunpalvelus sijoittajille, jotka tarvitsevat valtion lähes riskittömiä lainoja sijoitussalkkuihinsa.
Valtion taloudenpidossa velan rooli on monitahoisempi kuin yksityisellä sektorilla. Valtion kirjanpidossa jokainen lainarahalla tehty julkinen investointi tulee osittain verotuloina takaisin. Tämä lisätulo puuttuu perheen tai yrityksen kirjanpidosta *). Tällä hetkellä Suomen valtion lainan nimelliskorko on 7 vuoteen asti negatiiivinen (-0,5%…0,0% riippuen maturiteetista). Reaalikorko (nimelliskorko miinus inflaatio) on vielä enemmän negatiivinen. Julkisuudesta puuttuu aika tavalla täysin keskustelu, mitä negatiiviset korot itse asiassa tarkoittavat julkisen talouden kannalta. Luulisin, että negatiivinen korko, ceteris paribus, on korkotuloa valtiolle. Jos samaan aikaan on mahdollisuus parantaa valtion infrastruktuuria, niin näin poliittisesta suuntauksesta riippumattomana analyytikkona valtion vanhentunutta infrastruktuuria parantavat, lainarahalla tehtävät projektit kuullostavat veronmaksajan näkökulmasta aika hyvältä negatiivisten korkojen maailmassa.
*) Valtiolla ei ole myöskään tyypillisesti ylärajaa lainanotossa niin pitkään, kun valtio velkaantuu omassa valuutassa. Toki korko nousee ja valuutta heikkenee ylenpalttisen velanoton seurauksena. Suomella ei tällä hetkellä ole tosin omaa valuuttaa, joten tältä osin Suomen valtiolla on olemassa annettuna selkeä yläraja velkaantumiselle.
Disclaimer: Kirjoitukset edustavat kirjoittajan omia henkilökohtaisia mielipiteitä.
Petri Karhapää
Kiitos kommentista,
Negatiivisten (reeali-)korkojen vaikutuksesta julkisen talouden kestävyyteen olen kirjoittanut monta kertaa mm.
Julkisten menojen vaikutuksesta julkisiin tuloihin käytiin viime vuonna vilkasta keskustelua mm tässä
Rogerin mukaan kaikki on siis kunnossa, kun yksityinen sektori tuottaa ylijäämää saman verran kuin julkinen sektori ottaa syömävelkaa. Olen vahvasti eri mieltä. Suomi on kuin pariskunta, jossa eukko törsää miehen tilipussin meikkiin ja bilettämiseen.
Sikälikin kuvaava rinnastus, että julkisen sektorin kuntapuolen työntekijöistä 80% on naisia, ja julkisen sektorin tehottomuuden takia se ottaa syömävelkaa. Mutta sikäli olen kanssasi samaa mieltä, että kun euro ei kuitenkaan ole Suomen ”oma raha”, niin velan määrällä ei pohjimmiltaan ole mitään merkitystä. Valtiothan eivät aio maksaa euromääräisiä velkojaan koskaan pois vaan ennemmin eroavat ja pistävät vanhat kansalliset valuuttansa taas kiertoon.
Loppuviikosta Petteri Orpo jo kuvailikin, että troikka tulee tekemään maalle uuden budjetin, kun korporaatiot eivät pääse yhteiskuntasopimukseen. Minä olin kuvitellut, että budjetin tekee hallitus eikä korporaatiot, mutta vähät siitä. Kun katsotaan, mitä Kreikassa on troikan johdolla tapahtunut, niin huonommaksi on mennyt. Velkaantuminen jatkuu, talous sakkaa ja maa täyttyy kivikautista kulttuuria edustavista juhlapaikanhakijoista. Jos siis Suomea odottaa troikan syleily, en nyt varsinaisesti näkisi siinä suurta muutosta nykytilanteeseen.
oon tän joskus aiemminkin sulle linkittänyt, mutta laitetaan uudestaan Uuden Seelannin entisen ministerin Maurice McTiguen puhe, jossa hän kuvailee miten siellä kuopattiin hyvinvointivaltio ja siirryttiin markkinatalouteen:
http://cafr1.com/April-04.html
Kumitonttu,
En väitä, että kaikki olisi kunnossa. Yritän vain antaa oikean kuvan siitä, mikä tilanne on.
Uhkakuvien maalaaminen siitä, että Suomi joutuisi Kreikan tapaan troikan holhoukseen on tässä tilanteessa sekin ongelmien liioittelua.
Nollakoron aikana valtion kannattaa investoida, jos löytyy kohde, joka oikeasti enemmän kuin maksaa itsensä takaisin ennen kuin korko nousee liikaa, paitsi jos on odotettavissa, että pian saman investoinnin saa halvemmalla tai että tämä nostaa palkkoja ja hintoja ja siten rapauttaa kilpailukykyä liikaa.