Rationaaliset valtionlainamarkkinat?

Viime vuosien kehitys on vielä kerran todistanut, että sijoitusmarkkinoiden tuomiota ei voi pitää luotettavana indikaationa siitä onko maa ylivelkaantunut vai ei.

Vain runsaat puolitoista vuotta sitten ”markkinoiden” tuomio oli jyrkkä. ”Ylivelkaantuneiden” euromaiden valtionlainojen oli tarjottava huikeita korkoja houkutellakseen sijoittajia.

Nyt korkoerot euromaiden välillä ovat kutistuneet murto-osaan siitä mitä ne olivat vuoden 2012 kesän lopulla. Tämä siitä huolimatta, että velkaantuneisuusasteet nyt ovat vielä korkeampia kuin puolitoista vuotta sitten.

Tätä ei voi selittää sillä, että keskuspankki ostoillaan on vääristänyt markkinoita. EKP:n viimeiset valtionlainaostot tehtiin syksyllä 2011. Suuret rahoitusoperaatiot joidenka turvin etelä-euroopan pankit ostivat omien valtioiden joukkolainoja oli toteutettu talvella 2011-2012. Viimeisen puolentoista vuoden aikana EKP on itse asiassa vähentänyt tukeaan sitä myötä kun lainat ovat erääntyneet.

Mitä johtopäätöksiä tästä voi tehdä:

Joko velkaantuneisuusaste ei ole kovin hyvä mittari kuvaamaan valtionlainoihin liittyvää riskiä tai sijoitusmarkkinat eivät hinnoittele riskiä järkevällä tavalla.

Olen aikaisemmin argumentoinut että velkakriisi ei todista, että velkaa olisi liikaa ja että euroopan velkakriisi oikeasti oli vaihtotasekriisi.

Silti sanoisin, että kehitys myös todistaa että valtionlainamarkkinat eivät hinnoittele riskiä järkevästi. Joko markkinoiden arvio nyt on tai puolitoista vuotta sitten oli vakavasti pielessä. Missään nimessä ei puolentoista vuoden aikana ole tapahtunut sellaista dramaattista positiivista yllätystä joka voisi perustella muutosta.

Paitsi, että sijoittajien sopulilauma on huomannut, että toiset sijoittajat ovat saaneet sijoituksistaan kriisimaiden valtionainoihin hyvää tuottoa.