Trumpin ”veromuurin” oikulliset vaikutukset

Presidentti Trump on jatkanut uhoamistaan siitä, että ulkomailla tuotetuille tavaroille tulee huikea vero rajalle, vastoin toiveita siitä, että lupaukset kaupan rajoittamisesta olisivat olleet pelkästään vaalipuhetta. On kuitenkin epäselvää mitä Trump konkreettisesti aikoo tehdä. Veromuutokset vaativat lisäksi kongressin hyväksynnän. Kongressin republikaaneilla on oma suunnitelma.  Kun huomioi mm. valuuttakurssien ja hintojen sopeutuminen sekä keskuspankin reaktio mahdollisten tuontiverojen vaikutus jää kuitenkin selkeästi pienemmäksi, kuin miltä ensi silmäyksellä voi vaikuttaa. Voittajia voivat loppujen lopuksi olla mm. meksikolaisten maahanmuuttajien sukulaiset ja kiinalaiset sijoittajat.

Yritys devalvoida veromuutoksella

USA:n presidentillä on jonkin verran valtuuksia asettaa tuontitulleja ilman kongressin hyväksyntää. Pysyvän veromuurin asettamiseksi rajalle vaaditaan kuitenkin kongressin tukea. Republikaanit suhtautuvat penseästi ulkomaankaupan rajoituksiin, mutta ovat esittäneet oman ehdotuksen ”rajasäätöverosta” (border-adjustment tax), joka asettaisi tuonnille veron.

Ehdotus ei ole kuitenkaan tullin tapaan pelkästään ulkomaankauppaa rankaiseva, koska siihen sisältyy yhtä suuri verohelpotus (tukiainen) viennille.[i] Siten ehdotuksen suora vaikutus ulkomaankauppaan on suurin piirtein sama kuin valuutan devalvaatiolla, ei tuontitullilla.

20 prosentin rajasäätöverolla olisi sama vaikutus ulkomaankauppaan kuin dollarin 20 prosentin dollarin heikkenemisellä, jos valuuttakurssit eivät muutu. Yhdysvaltain vientituotteet halpenisivat 20 prosenttia, jos vientiyritykset siirtäisivät saamansa veronalennuksen (tukiaisen) suoraan hintoihin. Tuontitavarat ja palvelut kallistuisivat USA:ssa samalla tavalla kuin jos dollari olisi heikentynyt, kun tuontihintoihin lisättäisiin uusi vero[ii].

Ei toimi kelluvalla valuutalla

Yhdysvaltain dollari on kuitenkin kelluva valuutta. Vero sinällään hillitsisi tuontia ja kannustaisi vientiä. Nettomääräinen valuuttavirta USA:han vavistuisi, mikä asettaisi paineita dollarin vahvistumiseen.

Dollari jo vahvistunut Trumpin valinnan jälkeen

Jos ainoat toimijat valuuttamarkkinoilla olisivat ulkomaankauppaa käyvät yritykset, dollarin pitäisi vahvistua tarpeeksi (25 prosenttia), jotta tuonti ja vienti palautuisi veroa edeltävään tasapainoon.  Vientituotteiden hinnat olisivat silloin samat ulkomaisille ostajille kuin ilman veroa, laskettuna ostajan valuutassa, ja amerikkalainen vientiyritys saisi dollareissa saman rahasumman kuin ennen veroa[iii].  Samoin Yhdysvaltalaiselle ostajalle tuontitavaroiden hinta dollareissa olisi sama kuin ennen veroa, ja ulkomainen tuottaja saisi omassa valuutassaan samat tulot. Kaikkien osapuolten tilanne olisi siis tällöin täysin sama kuin ennen vero- ja valuuttakurssimuutosta. Jos valuuttamarkkinat olivat tasapainossa ennen verimuutosta, tämän täytyisi kaiken järjen mukaan olla uusi tasapaino.

Hyötyjiä mm. meksikolaiset maahanmuuttajat ja kiinalaiset sijoittajat

Todellisuudessa kuitenkin valuuttamarkkinoilla on valuuttavirtoja joita uusi vero ei koskisi.

Rajasäätövero ei vaikuta matkailijoihin. Dollarin vahvistuminen tekisi Yhdysvaltoihin matkustamisen ulkomaalaisille kalliimmaksi ja vastaavasti ulkomaan matkailun jenkeille halvemmaksi. USA:n palvelutase siten heikkenisi veron aiheuttaman dollarin vahvistumisen myötä.

Vero ei myöskään vaikuttaisi maahanmuuttajien kotimaahansa lähettäviin dollarivirtoihin. Meksikossa asuvien sukulaisten ostovoima kasvaisi, kun dollareilla saisi nyt ostaa verotukiaisilla subventoituja jenkkituotteita.

Ennen kaikkea dollarin vahvistuminen nostaisi ulkomaalaisten sijoittajien dollarimääräisten sijoitusten arvoa. USA:n ulkomaanvelka on pääosin dollarimääräisissä lainoissa. Kokonaisuudessaan 25 prosentin dollarin arvon nousu kasvattaisi ulkomaisten sijoittajien saatavien arvoa yli 7 000 miljardilla eurolla. Summa vastaa lähes 40 prosenttia USA:n BKT:sta!

USA:lla enemmän ulkomaan velkaa kuin saatavia

Sijoittajat todennäköisesti olisivat taipuvaisia vähentämään dollarisijoituksia niiden arvon noustua.  Kasvanut varallisuus kannustaisi kuluttamaan enemmän ja säästämään vähemmän. Lisäksi kun dollarisijoitusten osuus salkusta on dollarin vahvistumisen myötä kasvanut, sijoittajat todennäköisesti haluaisivat myydä dollarisijoituksia säilyttääkseen varallisuuden maantieteellisen hajautumisen tavoitellulla tasolla.

Palvelutaseen heikkeneminen ja ulkomaisten sijoittajien dollarisijoitusten vähentäminen jarruttaisi dollarin vahvistumista. Valuuttakurssin muutos tuskin siten täysin kumoaisi rajasäätöveron aiheuttaman ”devalvaatiovaikutuksen”. Vero siten vahvistaisi tavaroiden vientiä ja heikentäisi niiden tuontia ja elvyttäisi taloutta jonkun verran.

Nettomääräistä elvytysvaikutusta vähentäisi mm. se, että yhdysvaltalaisille varallisuusvaikutus olisi negatiivinen. Ulkomaisten saatavien arvo dollareissa laskettuna heikkenisi dollarin vahvistumisen myötä, samaan aikaan kun ulkomaalaisten sijoittajien dollarisijoitusten vähennykset painaisivat osakekursseja ja muita varallisuusarvoja Yhdysvalloissa.

Devalvaatiokin tehoton jos täystyöllisyys vallitsee

Viimeinen haaste on kuitenkin, että devalvaatio sen enempää kuin velkaelvytyskään  eivät voi kasvattaa taloutta, jos taloudessa jo vallitsee täystyöllisyys ja työvoimasta alkaa olla pulaa. Elvytys johtaa silloin vain palkkojen ja hintojen nousupaineisiin, jotka ennen pitkään syövät devalvaation antaman kilpailukykyhyödyn.  Tosin ennen sitä, keskuspankin todennäköisesti inflaatiopaineiden vaimentamiseksi nostaa korkoja, mikä jarruttaisi talouden kasvua.

Fed reagoi kiihtyvään palkkojen nousuun nostamalla korkoja

Lopputuloksena rajasäätöverosta siten ei olisi niinkään talouskasvun vahvistuminen kuin talouden aktiviteetin siirtyminen jonkun verran kotimarkkinoilta vientiin. Sivuvaikutuksena olisi mm. yhdysvaltalaisten varallisuuden heikkeneminen ja ulkomaisten sijoittajien rikastuttaminen.  Ja tällöin ei oteta huomioon mahdolliset muiden maiden asettamat vastatoimet, perustuen siihen, että rajavero olisi mm. maailman kauppajärjestön sääntöjen vastainen.[iv]

[i] Ehdotus muuttaisi itse asiassa yritysverotusta siten, että ulkomailta saatuja tuloja ei laskettaisi verotettaviksi tuloiksi eikä ulkomaisista ostoista aiheutuneita menoja kelpuutettaisi verotuksessa kuluiksi. Siten tuontimenot lisättäisiin verotuksessa voittoihin ja niistä maksettaisiin yritysveroa.  Myyntituloja ulkomailta vastaavasti vähennettäisiin voitoista. Vientiyhtiö näyttäisi siten herkästi verotuksessa tappiota, ja saisi tukiaisen veronpalautuksen muodossa.

[ii] Hinnat nousisivat 25 % eikä 20 prosenttia, koska vero on 20 prosenttia verollisesta myyntihinnasta, jolloin se on 25 prosenttia verottomasta hinnasta.  Dollarin heikentyminen 20 prosentilla myös nostaa hintoja 25 prosentilla: Jos dollarin arvo on 20 prosenttia alhaisempi, tarvitaan 25 prosenttia enemmän dollareita ostamaan saman määrän ulkomaista valuuttaa.

[iii] Jos tuotteen hinta ilman veroa esimerkiksi olisi 100 dollaria ja dollarin arvo jeneissä 100 jeniä, hinta japanilaiselle ostajalle olisi 10 000 jeniä. Rajasäätövero laskisi hintaa 80 dollariin. Silloin amerikkalainen vientiyritys saa myynnistä samat 100 dollaria (80 dollaria + 20 dollarin tukiainen). Jos dollarin arvo vahvistuisi 125 jeniin hinta olisi edelleen 80*125 = 10 000 jeniä.

[iv] Ehdotusta on usein rinnastettu arvonlisäveroon, jossa samaan tapaan tuontia verotetaan ja vientiyhtiöt saavat veronpalautusta. Merkittävänä erona on kuitenkin, että ehdotetussa yritysverotuksessa kotimaisia kuluja kuten palkkoja saadaan vähentää verotuksessa. Kotimaisen tuotannon kohdalla vero koskee ainoastaan voittojen ja muiden pääomatuottojen osuutta tuotantokustannuksista. Siten, päinvastoin kun arvonlisävero, tämä vero selkeästi rasittaa tuontitavaroita kotimaista tuotantoa enemmän.

Arvonlisäverojärjestelmässä vientiyhtiöille vain palautetaan niiden ostoihin liittyvä arvonlisävero. Ehdotetussa rajasiirtoverossa palautus laskettaisiin kaikista kustannuksista, joista ainoastaan osasta on maksettu yritysveroa. Siten vientituotannon yritysvero olisi negatiivinen.