Trumpilaisen velkaelvytyksen vaikutuksista

Talouden ennustaminen tuli eilen entistäkin haastavammaksi, kun vähemmistö amerikkalaisista äänestäjistä onnistui oikullisen vaalijärjestelmän avulla valitsemaan maan presidentiksi häikäilemättömän valehtelijan, joka surutta vaihtaa mielipiteitään.  Sijoitusmarkkinoilla reaktio jäi päivän päätteeksi maltilliseksi, pitkälti koska Trump mm. voittopuheessaan herätti toiveita siitä, että hän presidenttinä tulee unohtamaan populistisen retoriikan, ja toimimaan perinteisenä republikaanina. Mahdollisesti siten linjamuutos talouspolitikassa olisi lähinnä muutos elvyttävämpään talouspolitikkaan. Tämä tapahtuisi todennäköisesti juuri silloin kuin se suhdannesyistä ei enää olisi perusteltua. Elvytyksestä olisi siten hyötyä lähinnä muulle maailmantaloudelle, ja toisi Yhdysvalloille lähinnä kiihtyvää velkaantumista ja korkeampia korkoja.

Trumpin valinnan vaikutusten arvioimista vaikeuttaa se, että en ainakaan minä tiedä miten hän tulee käyttäytymään presidenttinä, tai mitä hän oikeastaan tavoittelee. Missä määrin hänen puheet olivat vain tyhjää vaaliretoriikkaa, ja missä määrin hän todellakin aikoo toimia niiden mukaisesti? Presidentillä on suuria valtaoikeuksia etenkin ulkopolitiikan suhteen, ja voi omilla toimillaan esimerkiksi vakavasti horjuttaa kansainvälisiä kauppasuhteita.

Epävarmuutta kuitenkin lieventää se, että etenkin talouspolitiikan muutokset suurimmalta osin vaatii kongressin hyväksynnän – mukaan lukien keskeiset virkanimitykset niin ministeritasolla kuin esimerkiksi keskuspankin johtoon. Republikaaneilla on toki nyt enemmistö niin senaatissa kuin edustajainhuoneessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Trump voisi runnoa ehdotuksiaan läpi. Monet republikaaniedustajat suhtautuvat hyvin suurella varauksella häneen. Erityisesti niiden asennoituminen kansainväliseen kauppaan on paljon myönteisempi, kun Trumpin vaaleja edeltävä retoriikka. Se, että Trump on poikkeuksellisen epäsuosittu vastavalittu presidentti, jolla ei ole kokemusta poliittisesta päätöksenteosta, vähentää todennäköisyyttä sille, että hän pystyisi saamaan suuria muutoksia aikaan.

Todennäköisintä on, että ne muutokset, joita viedään läpi, on siten ne joista Trump ja muut republikaanit ovat samaa mieltä. Selkein esimerkki tästä on lupaus veronalennuksista. Kun mitään vastaavia menoleikkauksia ei ole hahmotettu (Trump päinvastoin on puhunut sekä julkisten infrastruktuuri-investointien että puolustusmääräahojen kasvattamisesta) seurauksena olisi vääjäämättä julkisen talouden alijäämän paisuminen.

Sekä veromuutoksilla että kasvavilla infrastruktuuri-investoinneilla voisi, hyvin toteutettuina, olla positiivisia vaikutuksia pitkän tähtäimen talouskehitykseen. Julkiset investoinnit ovat suhteessa BKT:hen pudonneet historiallisen alhaiselle tasolle ja parempi infrastruktuuri voi kasvattaa talouden tuottavuutta. Veronalennuksilla voi olla positiivisia kannustinvaikutuksia, joskin tuloverotuksen taso jo nyt Yhdysvalloissa on varsin maltillinen.

Vie kuitenkin aikaa, ennen kun kasvavista infrastruktuuri-investoinneista ja veronalennuksista olisi hyötyä talouden lisääntyneen tuottavuuden kautta. Lyhyellä tähtäimellä sekä verohelpotusten että kasvavien julkisten investointien ensisijainen vaikutus olisi vahvistaa talouden kysyntää, ja sitä kautta nopeuttaa talouskasvua. Tätäkin saadaan todennäköisesti odottaa ainakin vuoteen 2018.

Ongelmana on kuitenkin, että talouden suhdanneluonteinen kasvuvara alkaa nyt olla syöty. Työttömyys on jo pudonnut lähelle viime vuosikymmenien pohjalukemia, ja heikentynyt työvoiman saatavuus on alkanut aiheuttaa paineita palkkojen nousuun.  Keskuspankki siten luontevasti vastaisi jarruttamalla talouden kasvua koronnostoilla.  Ei siten ole yllättävää, että USA:n pitkä korot eilen nousivat reippaasti, etenkin kun kasvava valtionlainojen tarjonta myös olisi omiaan nostamaan korkoja.

Finanssipoliittisen elvytyksen perusteella ei siten voida odottaa USA:n talouskasvun ripeätä vahvistumista. Parhaimmillaan se vähentää riskiä siitä, että talous vajoaisi taantumaan koska keskuspankki olisi nollakorkoympäristössä kyvytön elvyttämään.

Muulle maailmantaloudelle, ja erityisesti edelleen heikon kysynnän kanssa kamppailevalle euroalueelle, USA:n elvytyksestä voisi kuitenkin olla apua. Kun korkojen nousupaineet houkuttelee rahavirtoja Yhdysvaltoihin paineet dollarin vahvistumiseen kasvavat. Talouden ylikuumenemista estäisi silloin osittain USA:n kilpailukyvyn heikkeneminen ja kasvava ulkomaankaupan alijäämä. Tämä hyödyttäisi euroalueen tuottajia parantamalla sekä vientimahdollisuuksia Yhdysvaltoihin, että kohentamalla niiden kilpailuasetelmia kolmansilla markkinoilla.

Ironia tässä tietysti on, että siltä osin kun Trumpin valinnan taustalla oli USA:n teollisuustyöpaikkojen häviäminen ulkomaille, tällainen talouspolitiikka vauhdittaisi tätä kehitystä.