Rohkenen olla eri mieltä talousnobelistin kanssa
Talouselämä siteerasi viime viikolla tänä vuonna Ruotsin keskuspankin Nobelin muistoksi jaetun talouspalkinnon saaneen Eugene Faman haastattelua Reutersille, jossa hän:
– Varoitteli että USA:ta ja Eurooppaa uhkaa valtioiden rahoituskriisi, ja sitä kautta maailmantalouden taantuma ensi vuonna.
– Väitti, että ainoa syy työttömyyden laskulle Yhdysvalloissa on se, etteivät ihmiset enää etsi töitä.
Tämän blogin lukijoille ei tule yllätyksenä, että olen jokseenkin eri mieltä. Kerroin tässä, että USA:n työllisyys on kasvanut 7 miljoonalla taantuman pohjasta ja olen selittänyt tässä ja tässä, miksi valtion, jolla on velka omassa valuutassaan, ei tarvitse pelätä rahoituskriisiä.
Miten uskallan olla eri mieltä talousnobelistin kanssa?
En väitä, että olisin läheskään yhtä etevä taloustieteilijä kuin Fama.
Faman mielipiteille näissä asioissa ei kuitenkaan ole syytä antaa Nobel-tasoisen asiantuntijan painoarvoa. Lisäksi, kuten usein kun julkisuudessa ekonomistit esittävät vahvasti ristiriitaisa mielipiteitä, ne ehkä kuvastavat kaksi yksinkertaistettua osaa monimutkaisemmasta todellisuudesta. Toinen väittää, että norsulla on kärsä ja toinen, että norsulla on häntä.
Fama on tutkinut kurssiliikkeitä finanssimarkkinoilla. Hän ei päivittäisessä työssään seuraa USA:n työttömyyslukuja, tai tietääkseni koskaan ole tutkinut valtioiden rahoitusongelmia.
Tietysti voi olla kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä Fama on muistakin talouskysymyksistä. Todennäköisesti hänen mielipiteet ovat keskivertokansalaisen ajatuksia valistuneimpia. Keihäänheiton Olympia-kultamitalisti todennäköisesti juoksee sata metriä Matti Meikäläistä ripeämmin. Jos etsii viestijoukkueeseen vahvistusta, parempia vaihtoehtoja kuitenkin todennäköisesti löytyy rutkasti..
Sen sijaan kun Fama alkuperäisessä Reuters-haastattelussa kertoo itse sijoittavansa indeksirahastoihin, tämä perustuu hänen omaan erikoisasiantuntemukseen. Tätä kannatta jokaisen sijoittajan ottaa vakavasti: sijoitusmarkkinoihin erikoistunut talousnobelistikaan ei usko voivansa valita sijoitusta, joka tuottaa yleistä markkinakehitystä paremmin.
Faman väitteet työttömyyden suhteen ei välttämättä ole niin suuressa ristiriidassa sen kanssa, että työllisyys on kasvanut. Luulen, että Famalla oli mielessä alla olevan tapainen kuva. Työttömyys on laskenut vaikka työllisyysaste on pysynyt muuttumattomana.
Lähde: Macrobond. Klikkaa kuvaa niin saat sen suurennettua. Anteeksi, että suurin osa tekstistä on englanniksi.
Tämä ei tarkoita sitä, että työttömyyden lasku selittyisi ainoastaan sillä, että työttömät ovat siirtyneet työvoiman ulkopuolelle. Yli 16 vuotiaiden väestö on kasvanut vajaalla 10 miljoonalla vuoden 2009 lopusta. Työpaikkaa vailla olevien määrä on kasvanut kolmella miljoonalla ja työlisten 7 miljoonalla. Työpaikkaa vailla olevien määrä on luontevasti trendinomaisesti nosussa, kun väestö kasvaa ja ikääntyy, vaikka työttömyys ei olisi erityisesti ongelma.
Lähde: Macrobond
Minun on vaikeampi sanoa mitä Famalla tarkkaan ottaen oli mielessä kommenteillaan USA:n liittovaltion mahdollisista rahoitusongelmista. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta, että joskus julkaistussa haastattelussa viesti välittyy hyvin toisella tavalla kuin olet tarkoittanut. Voi siten olla, että tämänkin suhteen ristiriita on pienempi, kuin miltä näyttää.
Roger Wessman 
oikein! ylipaansa minusta ei kannata uskoa ihmisia pelkan tittelin takia. Krugmankin suoltaa valilla ihmeellista schaibaa NYTin kolumnissaan euroalueesta vaikka onkin nobelisti ja professorismies Princetonissa.
Ideaali tietysti on, että aina arviomme väitteitä tarkastelemalla perusteluja, eikä sitä kuka on näin sanonut. Terve skeptisyys on aina paikallaan.
Ongelmana on, että meillä on rajoitettu aika, emmekä ehti itse selvittää kaikkia väitteitä mitä kuulemme. Käytännössä meidän jokaisen täytyy siten monessa asiassa turvautua asiantuntijoihin. Luotan suhteellisuusteoriaan vaikka en sitä itse ymmärrä, enkä kyseenalaistanut sähköurakoitsijan suunnitelmia siitä miten sähköjohdot kannatti vetää kesämökissäni.
Kannattaa kuitenkin arvioida missä asiassa henkilö on asiantuntija. En antaisi asentajan vetää sähköjohtoja fysiikan professorin suunnitelman mukaan.
Krugman on terävä talousteorian taitaja. Euroalueen talouskehitys ja politiikan ymmärtäminen ei kuitenkaan ole hänen erikoisalaa.
Eräs suomalainen ekonomisti totesi kerran kun Krugmanista keskusteltiin, että Krugman kirjoittaa ensisijaisesti Yhdysvaltalaiselle yleisölle. Hänen kannanotot euroalueen talouspolitiikkaan ovat ensi sijaisesti osa keskustelua Yhdysvaltain talouspolitiikasta. Siitä syystä poliittiset rajoitteet, jotka tulevat siitä että euroalueella ei ole Yhdysvaltain tapaista vahvaa liittovaltiota, jäävät huomiomatta. Tässä voi olla jotain perää.