Jonkun on otettava riski

Yleinen opetus finanssikriisistä tuntuu olevan, että kaikkea riskinottoa pitää tulevaisuudessa välttää kriisien ehkäisemiseksi. Tämä on väärä johtopäätös. Riski liittyy vääjäämättömästi kaikkiin investointeihin koska tulevaisuus on epävarma. Pyrkimys tehdä kaikista sijoituksista riskittömiä on tuhoon tuomittu. Se luo epävakautta kun riski toteutuessaan pulpahtaa jonkun kannettavaksi. Vakaamman järjestelmän luomiseksi tarvitaan tietoisesti riskiä ottavia sijoittajia. Tarvitaan enemmän osakesijoitusten kaltaisia sijoituksia.

Jokaiseen investointiin liittyy riski. Riski siitä, että investointi teknisesti ei toteudu suunnitelmien mukaan (kuten esimerkiksi Talvivaaran rikastusprosessi). Tai riski siitä, että tuotteen tai palvelun kysyntä syystä tai toisesta jää odotettua heikommaksi.

Tämä koskee yhtä lailla asuntoinvestointeja. Asunnon hinta voi tippua tai vesivahinko voi aiheuttaa suuria korjauskuluja.

Koska tulevaisuus on epävarma, emme voi eliminoida investointeihin liittyvää riskiä. Voimme ainoastaan siirtää riskiä yhdeltä taholta toiselle.

Suuri osa talouden investoinneista on rahoitettu pankkien kautta. Pankkeja rahoittavat kotitaloudet ja yritykset haluavat, että niiden talletukset ovat täysin riskittömiä. Jos epäilys syntyy pankin kyvystä maksaa talletuksia takaisin, tallettajat vetävät rahojaan pois ja ajaudutaan finanssikriisiin. Myös monet suuret kansainväliset sijoittajat käyttäytyvät samalla tavalla.

Pankit pystyvät rahoittamaan riskillisiä investointeja riskittömiksi talletuksiksi ja joukkolainoiksi kolmesta syystä:

• Riskien hajautus. Vaikka jotkut investoinnit menevät pieleen, ja pankille tulee luottotappioita, toiset menestyvät ja niistä saatu lainamarginaali kattaa tappiot. Ongelmana toki on, ettei kaikkia riskejä voi hajauttaa. Jos talous ajautuu taantumaan monet investoinnit menevät samaan aikaan pieleen, lainanottajat eivät pysty hoitamaan lainoja ja pankit joutuvat ongelmiin. (Tästä Scott Sumnerin osuva kommentti, että taantuma aiheuttaa holtitonta luotonantoa. Vaikkei luotonanto olisi ollut tavallista holtittomampaa, luottotappiot kasaantuvat aina taantumassa).

• Oma pääoma puskurina. Pankki ensinnäkin vaatii asiakkaita ottamaan ensimmäiset tappiot jos investoinnit menevät pieleen. Kannattamattomat sijoitukset syövät ensin yritysten omaa pääomaa. Asunnon arvon tippuessa asuntolainan takaisinmaksua turvaa asunnonostajan oma-rahoitusosuuden lisäksi. Toiseksi pankin oma pääoma kattaa tappioita.

• Talletussuoja ja muu julkinen tuki. Viime kädessä valtiovalta talletussuojan kautta ja suoraan ahdinkoon ajautuneita pankkeja pääomittamalla on turvannut pankin rahoittajien saatavia. Tämä pitkään piti rahoituskriisit kurissa, kunnes Lehmanin kaatumisen jälkeen usko valtion takaukseen romahti.

Nyt riskiä halutaan siirtää pois valtiolta. Tämä ei ole helppoa. Jos yritetään saada tallettajia ja muita riskittömiä sijoituksia etsiviä kantamaan riskiä ne pakenevat riskittöminä pidettyihin sijoituksiin käteiseen ja valtionlainoihin.

Ainoa tapa vähentää valtion riskiä on, että sijoitetaan enemmän rahaa oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin. Joko pankeilla pitää olla enemmän omaa pääomaa tai lainaa ottavilla enemmän omaa pääomaa.

Tarvitaan enemmän rahaa sijoitettuna osakkeisiin.

Kysymys on mistä tätä raha saadaan. Kuka on valmis ottamaan riskiä?

Jos kukaan ei ole valmis ottamaan riskiä lopputulemana on, että säästöt jäävät makaamaan tuottamattomassa käteisessä ja riskittömissä valtionlainoissa. Investoinnit ja talouden aktiviteetti vaimenee ja työttömyys nousee.

Loppujen lopuksi tämä on ehkä sittenkin kaikkein suurin riski.