Hallitus ei voi laskea talouskasvun varaan
Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen ei ole noussut ihan samalla tasolle kuin 90-luvun laman aikana. Haaste palauttaa suhdetta normaaliin ei silti nyt ole pienempi kuin silloin. Silloin suhdetta saatiin painettua normaalitasolle ensi sijassa ripeän talouskasvun avulla. Nyt ei voida laskea samalla tavalla talouskasvun antamaan apuun.
Suomen 90-luvun lamaa seurasi erittäin ripeä talouskasvun vaihe. BKT kasvoi vuodesta 1993 vuoteen 2001 lähes 40 % eli, 4,2 prosentin vuosivauhtia. Julkisen sektorin BKT-osuus siten putosi ensi sijassa BKT:n kasvun kautta.
Talouden kasvua voidaan saavuttaa joko kasvattamalla tuottavuutta (tuotantoa per työntekijä) tai kasvattamalla työtä tekevien määrää. Molemmat tekijät auttoivat 90-luvun vahvan talouskasvun aikaansaamisessa. Edellytykset samanlaiseen vahvaan kasvuun ovat nyt selkeästi heikommat.
Työllisyyden kasvun suhteen voidaan hyvin suurella varmuudella todeta, ettei edellytyksiä ole 90-luvun kehityksen toistoon. 90-luvun lamassa työllisyys putosi lähes 20 prosenttia. Tätä työvoimareserviä työllistämällä työllisten määrä kasvoi 1993-2001 16 prosenttia. Tämä selittää liki puolet BKT:n kasvusta.
Viime vuosien taantumassa työllisyys ei ole samalla tavalla romahtanut, eikä siten vastaavaa suurta työvoimareserviä ole nyt työllistettävänä. On syytä varautua siihen, että työllisten määrä pikemmin supistuu, kun työikäisten määrä seuraavina vuosikymmeninä vähenee.
Tulevan tuottavuuden kasvun suhteen on enemmän epävarmuutta. Nokian ja sen ympärille rakennetun teknologiaklusterin avulla tuottavuuden kasvu oli varsin ripeätä 90-luvun lamaa seuranneena vuosian. Tuotanto per työntekijä kasvoi 2,3 % vuodessa vuodesta 1993 vuoteen 2001.
Viime vuosina tuottavuudenkin kasvu on ollut olematonta.
Voidaan toivoa, että tuottavuuskasvun hyytyminen olisi tilapäistä. Maailmantalouden taantuma on nakertanut korkean tuottavuuden vientialojen osuutta taloudesta ja telelaitetuotannon alasajo on lisäksi rasittanut lukemia. Olisi kuitenkin hyvin optimistista olettaa, että palauduttaisiin 90-luvun tuottavuuden kasvuun.
Jos tuottavuuskasvu jäälleen kiihtyy esimerkiksi puolisentoista prosenttiin ja työllisyys pysyy vakaana BKT:n vuosikasvu olisi silti vain 1,5 prosenttia. BKT kasvaisi 11 prosenttia vuoteen 2021 mennessä. Tämäkin vaatii siis väestön ikääntymisen kompensoimista työllisyysastetta nostamalla tai maahanmuuttoa kasvattamalla sekä tuottavuuskasvun selkeää kohentumista.
Tämän blogin teksti on muokattu osa Keskuskauppakamarin toimeksiannosta tekemästäni muistiosta. Mielipiteet ja mahdolliset virheet ovat ainoastaan minun.
Roger Wessman 
Tällaiset analyysit ovat euroalueella siinä mielessä mielenkiintoisia, että rahapoliittisen ympäristön kehittymistä on mahdoton ennustaa. Jos rahapolitiikka saadaan jotenkin kuntoon, on Suomella kuitenkin varmaan vielä rakenteellisia edellytyksiä lähteä kasvuun kriisiä edeltäneellä trendillä.
Itse en usko työvoiman olevan ongelma tulevaisuudessa, uskon robottien ja automaation tulevan kuvioihin hyvin vahvasti seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Pahin mahdollinen skenaario lienee se, että nykyinen euro saisi jatkaa vielä pari vuotta ja tuhoaisi teollisen pohjamme ja aiheuttaisi parhaiten koulutetun ja osaavimman työvoiman maastamuuton.
Tämä analyysihan perustuu puhtaasti tarjontapuolen asettamiin rajoituksiin. Ei oteta huomioon, että heikko kysyntäkin voi rajoittaa tuotantopotentiaalin saavuttamista. Eli oletuksena on, että EKP kantaa kortensa kekoon.
Ei USA:kaan ole palannnut finanssikriisiä edeltäneelle trendille.
Minäkin uskon tuottavuuskasvun kiihtymiseen viime vuosien synkästä vauhdista, mm. johtuen kasvavasta automaatiosta. Viime vuosien kehityksen valossa näyttää kuitenkin, aika optimistiselta olettaa, että pääsisimme 90-luvun vauhtiin.
Anteeksi, tarkoitin samalla kulmakertoimella, mutta tasoltaan alhaisemmalla trendillä. En minäkään usko meillä olevan mitään mahdollisuuksia palata entiselle trendille. Automaation suhteen taas olen huomattavan toiveikas.
Nopeasti laajenavan automaation hyödyt toki korjaavat ne, joilla on olemassa oleva infrastruktuuri. Pahin skenaario siis olisi juuri sellainen, että tuotannollinen teollisuutemme ajettaisiin alas tämän nykyisen järjettömän rahapoliittisen regiimin toimesta ja missaisimme automaatiotrendin suurelta osin. Tämä siis on vähän sellainen ”snatching defeat from the jaws of victory”-skenaario. Tuo vain on pahin skenaario, jonka pystyn päässäni hahmottelemaan. Se nimittäin lähes varmasti johtaisi osaavimman työvoiman maastamuuttoon. En olisi vuosi sitten uskonut, että EKP pystyy näin kauan olemaan hoitamatta hommiaan JA pitämään euron kasassa.