Asuntoperijöiden yhteiskunta

Kuten kirjoitin maanantaina jutussa Markkinoiden varallisuustasausmekanismi olen eri mieltä Thomas Pikettyn kanssa pääoman tuoton kehityksestä ja siten sen vaikutuksesta varallisuuden keskittymiseen. Piketty on silti oikeassa siitä, että varallisuuden merkitys on kasvanut. Yhä suurempi osa meidän hyvinvoinnista perustuu aikaisempien vuosien säästöihin, eikä tämän vuoden tuotantoon. Siinä mielessä olemme yhä enemmän perijöiden yhteiskunta. Varallisuuden luonne on kuitenkin toinen kuin 1700-luvulla: Perintömme on yhä vahvemmin asuntojen muodossa.

Pikettyn ja hänen kollegoiden keräämät tilastot kertovat siitä, miten maailmasotien jälkeisen tuhon jälkeen Euroopassa varallisuutta on rakennettu. Suhteessa kansantuloon varallisuus alkaa lähestyä samaa tasoa kuin 1700-luvulla.

Lähde: Thomas Piketty et. al. “Capital Is Back: Wealth-Income Ratios in Rich Countries 1700-2010,”

Varallisuuden rakenne on kuitenkin muuttunut. Esimerkiksi Iso-Britanniassa 1700-luvulla varallisuus oli valtaosin maatalousmaan muodossa. Nykyään varallisuus on ensi sijassa asuntojen muodossa. Emme siten ole palaamassa Downton Abbeyn maailmaan.

On aivan ilmeistä, että on tänä päivänä se periikö asunnon vai ei, vaikuttaa vahvasti kotitalouden kulutusmahdollisuuksiin. Tosin useimmat pääsevät nykyään nauttimaan perinnöstään vasta varsin varttuneessa iässä.

Kuten Piketty tuo esiin keskeinen tekijä perinnön merkitykselle on talouden kasvu. Mitä hitaammin talous kasvaa, sitä pienemmät nykyiset tulot lähtökohtaisesti ovat suhteessa kertyneisiin säästövaroihin. Nopeasti vaurastuvassa yhteiskunnassa esivanhempien hökkelit eivät paljoakaan perillisiä ilahduta.

Keskeinen talouskasvua ja perinnön vaikutusta määräävä tekijä on myös väestönkasvu. Kun väestön kasvu on pysähtynyt vanhempien (tai isovanhempien) asunto ei enää jakaudu suuren lapsikatraan kesken, jolloin jokaiselle perilliselle jää enemmän.

Varallisuus heijastaa myös yhä vahvemmin aikaisempien vuosien säästöjä. Ennen teollista vallankumousta pääoma muodostui suuremalta osaltaan olemassa olevan maan läänittämisestä, eikä. (Maan arvo toki perustuu myös osittain aikaisempien vuosien investointeihin. Jussi on kuokallaan suota jalostanut. )

Maa on myös ollut vakaampi vaurauden lähde, kunnes teollinen vallankumous pienensi ruoantuotannon ja maan arvon merkitystä. Kärkipaikka varallisuustilastoissa, joka perustuu suureen omistukseen Nokian osakkeissa, voi nopeasti haihtua. Asunnotkin vaativat omistajiltaan lisäsijoituksia kunnostamiseen pitääkseen arvonsa.

Perintökaarella on myös suuri merkitys varallisuuden keskittymiseen. Valtavien periytyvien omistuskeskittymien takana esimerkiksi Isossa-Britanniassa, oli periaate, että vanhin poika perii kaiken. Ilman tätä suuret kartanot olisivat vuosien saatossa pirstoutuneet. Tältäkin osalta visio paluusta 1700-luvun tapaiseen perijä-yhteiskuntaan vaikuttaa kaukaiselta.