http://www.youtube.com/watch?v=PHe0bXAIuk0
Bridgwaters vipurahaston perustaja Ray Dalio selittää keskeiset asiat mitä pitäisi ymmärtää velkakriiseistä hyvin yksinkertaisella tavalla.
Vain parissa asiassa selitys menee hivenen harhaan:
· Yksittäinen ihminen tai yksittäinen maa voi elää yli varojen ottamalla velkaa, mutta koko (maailman)talous ei voi, koska jonkun täytyy tuottaa kaikkia niitä palveluita ja tavaroita joita kulutetaan. Dalio vetää tässä ehkä yksinkertaisuuden vuoksi tietoisesti mutkat suoriksi.
· Puheet pitkistä sykleistä ovat perusteettomia.
Euroalueen talous näyttää hiljalleen nousevan taantumasta. Poliitikoilla ei ole kuitenkaan tästä johtuen mitään syytä ylpeillä, että niiden toimet alkavat nyt tuottaa tulosta.
Toipumisessa ei ole mitään ihmeellistä. Toisen neljänneksen BKT-luvut kertovat selkeän tarinan. Taantuman syynä ollut supistuminen kotimaisessa kysynnässä on nyt alkanut hidastua. Tämä heijastaa toisaalta Euroopan keskuspankin toimia rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi, toisaalta sitä että julkiset kiristystoimet ovat alkaneet hellittämään.
Mitään merkkejä ei ole siitä, että toipuminen heijastaisi euroalueen parantunutta kilpailukykyä. Viennin kasvu tosin piristyi ensimmäiseltä neljännekseltä, mutta tämä heijastaa lähinnä palautumista poikkeuksellista heikkoutta viennissä talvena. Euroalueen vienti on taantuman aikana ollut tasaisesti kasvussa. Heilahtelut viennin kasvussa heijastavat lähinnä käänteitä muualla maailmantaloudessa.
Lähde Eurostat
On kaikki syy odottaa, että myönteinen kehitys jatkuu. Julkiset alijäämät ovat lähestyneet tavoitteita, joten tarve julkisille kiristystoimille pienenee (joskin ei vielä poistu). Luottohanojen kiristyminen on myös yhä selkeämmin takanapäin.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki kohta olisi hyvin. Kotimaisen kysynnän supistumisen myötä talous on pudonnut kuoppaan, joka heijastuu esimerkiksi korkeana työttömyytenä. Jos nyt palaudutaan normaaliin kasvuun, tämä tarkoittaa että euroalueen BKT on siirtynyt alemmalle trendiuralle ja työttömyys pysyy vielä korkeana.
Uhka työvoiman supistumisesta, kun suuret ikäluokat ikääntyvät, varjostaa Suomen talouden tulevaisuutta. Ensimmäiset sodan jälkeen syntyneet saavuttivat 65 vuoden iän 2010. Sen jälkeen 15-64-vuotiaiden lukumäärä on laskenut 15.000 henkilön vuositahtia. Työvoima ei kuitenkaan ole supistunut. Selitys tälle näyttää olevan että toimet todellisen eläkeiän nostamiseksi ovat tehonneet.
Tilastokeskuksen arvioiden mukaan työvoima jopa hivenen kasvoi, eikä ole kaukana vuoden 2008 huippulukemista. Tämä on eritysesti huomionarvoista kun ikääntymisen lisäksi heikko taloustilanne on asettanut painetta työvoiman laskuun. Kun työtä on vaikeata löytää, tyypillisesti monet jättäytyvät työvoimasta pois- kuten nähtiin 2009 ja vielä selvemmin 90-luvun laman aikana. (Tämä vaikutus alkaa ehkä näkyä selkeämmin tänä vuonna, joskin vielä ei ole tarpeeksi tilastodataa sanoa tätä varmuudella).
Syy työvoiman positiiviseen kehitykseen löytyy ainakin osittain eläkkeellesiirtymisiän nousulla, kuten tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto Tilastokeskuksesta selitti jonkun aikaa sitten blogissaan. Todellinen eläkkeellesiirtymisikä on vuodesta 2008 noussut 1.5 vuodella.
Findikaattori.fi – Eläkkeellesiirtymisiän odote.
Merkittävä osatekijä tässä on se, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä vähenee. Puheet kasvavasta määrästä keski-ikäisistä työkyvyttömyyseläkeläisistä eivät siten saa tukea tilastoista.
Findikaattori: Työkyvyttömyyseläkettä saaneet
Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei uusia toimia tarvita eläkeiän nostamiseksi, kun väestön ikääntyminen jatkuu. On kuitenkin rohkaisevaa, että jotain on jo saatu aikaan.
Amerikkalaisen perusperheen tulot romahtaneet 80-luvun tasolle raportoi mm Taloussanomat tänään. Surkeasti menee jenkeilläkin? Ei toki. Jenkillä menee todennäköisesti selkeästi paremmin, kun mitä nämä lukemat indikoivat.
Jenkkitalous on jatkuvasti kasvanut yli ajan. BKT per capita on nyt korkeampi kuin koskaan. Eli pelkästään talouden kehnolla kehityksellä näitä lukemia ei voi selittää.
Mediaanitulojen kehno kehitys selittyy siten tilastojen mukaan muuttuneella tulonjaolla. Kasvavat tulot ovat kanavoituneet korkeampituloisille, ja keskituloiset ovat jääneet jälkeen.
Luvut ovat silti outoja. Kuten amerikkalainen talousbloggaaja Matthew Yglesias toteaa: monella muulla mittarilla amerikkalaisten elintaso on noussut: Asuntojen koko on kasvanut, autojen määrä lisääntynyt ja laatu parantunut.
Yglesias kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että on mahdotonta vertailla täsmällisesti elintasoa yli ajan. Emme voi sanoa että yhdellä dollarilla tänään jenkkikuluttaja voi ostaa esimerkiksi 40 prosenttia vähemmän kun neljännesvuosisata sitten, mm siksi että voimme nyt ostaa paljon tuotteita ja palveluita, jotka eivät edes olleet olemassa 1988. Kuluttajahintaindeksi antaa arvion ostovoimasta, jota käyttämällä systemaattisesti aliarvioimme elintason kehitystä.
USA:n tilastoviranomaisten julkaisemat luvut ovat myös puutteellinen mittari kotitalouksien tulojen kehityksistä. Se ei huomioi verotusta, joten viime vuosikymmenen tuloveronalennusten vaikutus ei näy. Lisäksi Yhdysvalloissa merkittävä, ja kasvava, osa ansiotuloista on työnantajan maksama terveydenhuolto, jota ei myöskään huomioida.
Lopuksi on hyvä muistaa, että USA:ssa kotitalouksien määrä on kasvanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yli 25 prosenttia. Tämä heijastaa tietysti pitkälti jatkuvaa suurta maahanmuuttoa. Eli keskivertoamerikkalainen nyt, ei ole sama kun keskivertoamerikkalainen 25 vuotta sitten.
Maahanmuuttajat ovat toki kirjava joukko, josta osa on korkeatuloisia huippuammattilaisia. Enemmistöllä on kuitenkin tulotaso alle mediaanin, joten ne vetävät mediaania alaspäin. Luvut antavat siten liian synkän kuvan perusamerikkalaisten tulokehityksestä. Samalla maahanmuuttajien elintaso selkeästi yleensä nousee, verrattuna siihen mitä se olisi ollut kotimaassa.
Uutiset ovat jatkuvasti täynnä väkivaltaa. Tuhansia tapetaan Syyriassa kaasulla ja tavanomaisin asein. Suomessa traagisten perhemurhien sarja tuntuu loputtomalta. Virkistävää siten on ollut syventyä Harvardin psykologian professori Steven Pinkerin kirjaan, jossa hän yrittää löytää selityksen sille, miksi väkivaltaisuus on dramaattisesti vähentynyt.
Kirjassa selitettävänä oleva kehitys voi yllä mainittujen uutisten valossa tuntua oudolta. Suuri osa kirjasta siten keskittyy dokumentoimaan väkivaltaisuuden laskua. Todistusaineisto on kattava ja vakuuttava. Väkivalta kaikissa muodoissaan on ihmiskunnan historian aikana ollut laskussa. Todennäköisyys, että ihmisen elämä kohtaa väkivaltaisen lopun on nykyään pienempi kuin koskaan. Sodissa kuolevien osuus on pienentynyt. Väkivaltaiset rikokset ovat vähentyneet. Perheväkivalta on tullut harvinaisemmaksi.
Vähenevän väkivällan trendi ei ole mikään tilapäinen pieni värähtely. Se on jatkunut vuosituhansia ja ottanut merkittävän askeleen viimeisen vuosisadan aikana. Metsästäjä- ja keräilijä yhteiskunnissa vuosittainen kuolleisuus väkivaltaan arvioidaan olleen yli satakin henkeä sadastatuhannesta. Vastaava luku oli viime vuosisadan alussa tippunut länsimaissa reippaasti alle kymmeneen ja laskutrendi on edelleen jatkunut viime vuosiin asti.
Toki lasku ei ole ollut suoraviivainen. Ajoittain väkivaltaisuus on kasvanut, joskus dramaattisestikin. Useimmissa maissa vuosikymmenien ja vuosituhansien saatossa väkivaltaisuus on kuitenkin tippunut,
Väkivaltaisuuden raju väheneminen ei tule heti mieleen koska meidän huomio keskittyy jäljellä olevaan väkivaltaan. Sota Irakissa oli kauhea, jolloin unohdamme helposti että Vietnamin sota oli monin verroin raaempi ja tuhoisampi. Vietnamin sota puolestaan kalpenee maailmansotien aiheuttaman tuhon verrattuna. Vielä vaikeampaa on hahmottaa, että maailmansotien kauheudesta huolimatta viime vuosisata ei ollut erityisen sotaisa, Päinvastoin. Emme ole vaan koskaan edes kuulleet kaikista niistä sodista jota aikaisempina vuosisatoina tappoivat ihmisiä.
Terrorisimikaan ei ole uusi mikään uusi uhka. 70-luvun terrorismin aalto Euroopassa – IRA, ETA, Brigade Rosso, RAF oli paljon tuhoisampi kuin viimeisen vuosikymmenen vuosien iskut. Syyskuun 11 iskut olivat tekotavaltaan toki ainutlaatuisia. Kuolonuhrien määrässä laskettuna nekään eivät olleet maailmanhistoriassa kovin poikkeuksellinen verilöyly.
Se että väkivalta on dramaattisesti pienentynyt ei tarkoita, että meidän pitäisi olla tyytyväisiä nykytilaan. Päinvastoin Pinkerin sanoma on, että väkivaltaa on mahdollista vähentää. Selvittämällä mistä väkivallan lasku johtuu voimme tietoisesti yrittää vahvistaa niitä tekijöitä jotka ovat laskun takana, ja yrittää varmistaa ettei lasku käänny nousuksi..
Väkivallan dramaattinen lasku antaa kuitenkin ajattelemisen aihetta niille jotka yrittävät väkivaltatekoja selittää yhteiskunnallisilla trendeillä, olkoon se nykyajan moraalinen holtittomuus tai talouden globalisoituminen. Pitäisi pikemmin kysyä mikä yhteiskuntakehityksessä on saanut väkivallan vähenemään?
Paljon huomiota on kiinnitetty tänään siihen, että euroalueen teollisuustuotanto laski reippaasti 1,5 prosenttia heinäkuussa. Kuukausiluvut kuitenkin heiluvat herkästi etenkin kesän aikana, jolloin lomien ajoitukset voivat vääristää lukuja merkitsevästi. Eli kannattaisi laittaa jäitä hattuun ja odottaa elo-syyskuun lukuja ennen kun tekee mitään johtopäätöksiä siitä, että euroalueen teollisuus olisi putoamassa uudelleen taantumaan alkuvuoden lupaavan
pienen nousun jälkeen.
Roger Wessman 