Velkojen leikkaus ja lykkääminen
Jos pankki suostuu antamaan maksuvaikeuksissa olevalla asuntovelalliselle enemmän aikaa asuntolainan maksamiseen, leikkaako se silloin velkaa? Tällaisen käsityksen voisi saada sekavasta keskustelusta velkahelpotuksista, jossa todetaan, että maksuaikojen pidentäminen on sama kuin velkojen leikkaus. Päätöksenteon tukena tämä rinnastus johtaa kuitenkin helposti harhaan. Euromaiden linjaukselle siitä, että velanmaksua voidaan lykätä mutta velkojen alaskirjausta ei voida hyväksyä löytyy järkevä perustelu.
Iltalehden artikkelissa Näin Suomen Kreikka-saatavat sulavat yritämme Danske Bankin Pasi Kuoppamäen kanssa selkeyttää asia. Vaikka juttu sinällään oli kiitettävän asiallinen, muutama asia kaipaa vielä täsmennystä
Lykkääminen ei aina leikkaus
Velanmaksun lykkääminen on, kuten jutussa todetaan, tietysti sinällään velkojen leikkaus johtuen rahan aika-arvosta: yksi euro tänään on arvokkaampi kuin euro 30 vuoden kuluttua. Kun pankki myöntää lisää maksua-aikaa asuntolainalle se saa kuitenkin kompensaatiota tästä pidentyneestä maksu-ajasta perimällä pidentyneestä laina-ajasta korkoa.
Velanmaksun lykkääminen on velkojen leikkaus ainoastaan siltä osin, kun veloitettu korko ei ole riittävä kompensoimaan maksujen lykkäämistä.
Mikä on riittävä korko, jotta velanmaksun lykkääminen ei olisi velkojen leikkaus?
Hyvä lähtökohta on lainanantajan itse maksama korko. Nykyisellään Kreikan euroalueen kriisirahastosta (ERVV) nostamien lainojen korot on asetettu siten, että ne kattavat lainahoitokulut. Jos tätä periaatetta edelleen noudatetaan, ERVV:lle ei missään vaiheessa synny tappiota, eikä Suomen ja muiden euromaiden takaukset koskaan laukea maksettavaksi, niin kauan kun Kreikka ajan myötä hoitaa lanojen maksut.
Sen sijaan jos velkojen nimellisarvoa kirjataan alas ERVV:lle jää vaje, jonka takausta antaneiden valtioiden täytyy kattaa.
Kahdenvälistenkin lainojen korot ylittävät hivenen Suomen valtion lainanottokustannuksia. Siten, jos Kreikka hoitaa velanmaksut, tuloilla pystytään maksamaan takaisin annettujen lainojen rahoittamiseen otetut velat korkoineen.
Nykyarvolaskelmat havainnollistavat odotettuja luottotappioita
Toki on kaikkea muuta kuin varmaa, että velkoja tullaan maksamaan. Tätä riskiä voidaan havainnollistaa laskemalla lainojen arvoa Kreikan valtionlainojen koroilla.
Esimerkiksi 30 vuoden kuluttua erääntyvän ”riskitöntä” markkinakorkoa maksavan lainan nykyarvo diskontattuna Kreikan valtionlainojen korolla on runsaat 23 prosenttia nimellisarvosta.
Lainamarkkinoiden hinnoittelun perusteella odotusarvo on siis, että Kreikka tulee maksamaan 30 vuoden lainasta vain 23 prosenttia sovituista lainamaksuista (esimerkiksi 46 prosentin todennäköisyydellä maksaa puolet sovituista maksuista ja 54 prosentin todennäköisyydellä ei maksa mitään).
Tällaiseen laskelmaan on tosin monta syytä suhtautua varauksella. Esimerkiksi markkinoiden hinnoittelu heijastaa myös todennäköisyyttä, että yksityisten velkojien saatavia turvataan tukilainoilla, jolloin niiden markkina-arvo yliarvioi tukilainojen todellista arvoa.
Nykyarvolaskelmilla vaikea arvioida lykkäämisen kustannuksia
Kun pitää valita velkojen leikkaamisen ja lykkäämisen välillä nykyarvolaskelmat voivat kuitenkin helposti johtaa harhaan.
Jos laina-aikaa pidennetään 60 vuoteen, nykyarvo laskee yllä mainitussa esimerkissä 17 prosenttiin nimellisarvosta. Samaa laskua lainan nykyarvossa saataisiin leikkaamalla lainan nimellisarvoa 25 prosentilla. On kuitenkin hätiköityä vetää johtopäätöksen, että laina-ajan tuplaaminen vastaisi yllä olevassa tapauksessa nimellisarvon 25 prosentin leikkausta.
Implisiittisenä oletuksena laskelmassa on, että riski siitä, että Kreikka jättää saatavan maksamatta kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta, eikä laina-ajan pidentäminen vaikuta vuotuiseen todennäköisyyteen velkojen laiminlyönnistä. Tästä seuraa että laina-ajan pidentyessä hinnoiteltu luottotappio kasvaa 77 prosentista 83 prosenttiin nimellisarvosta.
Tämä oletus on täysin järjetön kun olemme tilanteessa, jossa ilman laina-ajan pidennystä oltaisiin menossa kohti välitöntä haaksirikkoa. Me tiedämme varmuudella, että Kreikka ei nyt pysty lainoja hoitamaan. Ainoana toiveena on, että tilanne tulevaisuudessa paranee. On siten vaikea nähdä, miten takaisinmaksun todennäköisyys voisi alentua, jos maksuaikaa pidennetään.
Paras tapa arvioida lykkäämisen vaikutusta saatavien nykyarvoon on siten nähdäkseni laskea saatavien nykyarvoa diskonttaamalla riskittömällä korolla ja erikseen yrittää arvata muutosta todennäköisyydessä sille, että velkoja maksetaan takaisin. Jos takaisinmaksun todennäköisyys ei muutu laina-ajan pidentyessä niin tässä tapauksessa laina-ajan pidentäminen ei alenna nykyarvoa. Nykyarvo nousee, jos takaisinmaksun todennäköisyys kasvaa.
Toki tällä tavalla ei saada täsmällistä objektiivista arviota. Parempi kuitenkin suurin piirtein oikea arvio, kuin täsmällisesti väärä.
Roger Wessman 
Mielestäni todennäköisyyslaskentaa ei voi soveltaa tässä tapauksessa. Kreikan tukipaketit eivät ole osa laajempaa sijoitusporfoliota, jossa hajauttamalla hallitaan riskejä, vaan Kreikan tukiluototusta pitää tarkastella yksittäisenä tapahtumana. Ei siis ole mielekästä laskea Kreikan velkojen odotusarvoista tuottoa arvioitujen todennäköisyyksien perusteella. Kreikka joko maksaa velkansa tai ei maksa (tai maksaa osan). Vaihtoehtojen mahdollisia seurauksia pitää tarkastella erillisinä skenaarioina, joista voidaan tarkastelun ulkopuolelle jättää ainoastaan äärimmäisen epätodennäköiset vaihtoehdot. Lähtökohtaisesti jokaisen skenaarion lopputuleman tulee olla suotuisa (millä kriteereillä sitä sitten arvioidaankin).
Kiitos kommentista,
En ole ihan varma, että täysin ymmärrän mitä ajat takaa.
Jos haluat sanoa, että todennäköisyyksiä eri skenaarioille on vaikeata arvioida ja siitä syystä niihin perustuviin laskelmiin on syytä suhtautua varauksella, olen ehdottomasti samaa mieltä. Eri vaihtoehtojen nykyarvon laskeminen markkinakorkoja käyttäen on juuri tällainen kyseenlaisiin todennäköisyysoletuksiin perustuva laskelma.
On todellakin järkevää miettiä läpi mihin eri vaihtoehdot eri johtavat eri skenaarioissa, kuten yritin tässä tehdä, kun vertailin maksujen lykkäämistä velkojen alaskirjaukseen. Kyseisessä esimerkissä kaikissa skenaarioissa (Kreikka maksaa, ei maksa, maksaa osittain) velkojen lykkääminen on vähintään yhtä hyvä kuin velkojen alaskirjaus – ja olettaen että Kreikka maksaa selkeästi parempi,
Toisaalta jos päätökset vaikuttavat eri skenaarioiden todennäköisyyteen – esimerkiksi kasvattavat riskiä sille, että velat jää hoitamatta – tätä on toki syytä huomioida päätöksenteossa, vaikka ei vaikutusta pystytä täsmällisesti mittaamaan. Jos jättää todennäköisyyden huomioimatta, se on sama kuin, että olettaisi että päätös ei vaikuta todennäköisyyteen.
Tarkoitin, että todennäköisyyksiä ei voi periaatteessa hyödyntää tämänkaltaisessa tapauksessa. Ehkä yksinkertaistettu esimerkki valottaa asiaa: Oletetaan, että asteroidi tuhoaa Helsingin 20%:n todennäköisyydellä ja on osumatta maahan 80%:n todennäköisyydellä. Helsingin tuhojen odotusarvo on täten 0.2. Tämän nojalla jokin vakuutusyhtiö voisi arvioida, että helsinkiläisille kannataa myydä vakuutusta tuhojen varalle, kunhan vakuutusmaksut ylittävät neljänneksen mahdollisten korvausten arvosta. Viranomaiset joutuvat kuitenkin evakuoimaan koko Helsingin, koska kaupunki tuhoutuu joko kokonaan tai ei ollenkaan.
Kreikan tukiluottojen kanssa tilanne on samankaltainen. Ainoastaan yksi mahdollisista skenaarioista tulee toteutumaan, joten päätöksen teossa pitää ajatella, että jokainen vaihtoehto on yhtä mahdollinen. Jos Kreikan maksukyvyttömyyden mahdollisuus on huomattava, niin päättäjien tulee asennoitua siihen ikään kuin se tulisi varmasti tapahtumaan.
Analogiasi ei todista mitään. Wessmanin bloggaus on loistava ja vastaansanomattoman looginen. Kreikan täysdefaultkaan ei ole kohtuuton riskinotto, ainakaan nyt kun se riski on jo otettu.