Puheet globalisaation kuolemasta ennenaikaisia

Globalisaatio on selkeästi vastatuulessa Trumpin valinnan, Brexitin ja kansallismielisten populistiliikkeiden vahvistaessa asemiaan ympäri maailmaa. Mistään kansan kapinasta vapaakauppaa vastaan ei kuitenkaan voida puhua. Brittien ero EU:sta ei näytä heijastavan halua rajoittaa ulkomaankauppaa, ja amerikkalaistenkin suhtautuminen kansainväliseen kauppaan on pikemmin viime vuosina muuttunut positiivisemmaksi. Vaikka huolet kansainvälisen kaupan häiriintymisestä ovat perusteltuja, on siten vielä syytä toiveikkuuteen siitä, että häiriöt jäävät rajallisiksi ja lyhytaikaisiksi.   

Yksiselitteiseen tulkintaan kansan vaaleissa antamasta viestistä on aina syytä suhtautua varauksella, koska äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaa monta vaihtelevaa tekijää.

Iso-Britannian eroamista EU:sta on joka tapauksessa vaikea nähdä kannanottona kansainvälistä kauppaa vastaan. Kampanjan aikana eron puoltajat vakuuttelivat, että ero ei tule horjuttamaan kauppaa EU-maiden kanssa.  Mielipidetiedustelujen mukaan jopa 90 prosenttia briteistä haluavat pysyä yhteismarkkinoiden sisällä. Kauppaministeri Foxx on esimerkiksi julistanut, että päätös ei ollut vapaata markkinoita vastaan vaan päinvastoin avoimemman Britannian puolesta.   Ero EU:sta antaa maalle mahdollisuuden solmia itsenäisesti vapaakauppasopimuksia muun maailman kanssa, mikä päinvastoin vahvistaisi altistumista globalisaatiolle.

Toki Britannian hallituksen suunnitelmat tältä osin vaikuttavat ylioptimistisilta. Neuvottelut EU:n kanssa kauppasuhteiden jatkumisesta tulevat olemaan hankalia. Irtautuessaan EU:sta maa myös irtautuu EU:n solmimista kauppasopimuksista muun maailman kanssa. Uusien sopimusten solmiminen vie aikaa. Jossain määrin on syytä olettaa häiriöitä ulkomaankaupassa. Mitään irtautumista globaalisesta talousjärjestelmästä ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

Trumpin voittoa on helpompi nähdä äänenä globalisaatiota vastaan. Trump haukkui kampanjan aikana vapaakauppasopimuksia, mikä todennäköisesti auttoi häntä voittoon ratkaisevissa koillis-USA:n perinteisissä teollisuusosavaltioissa.  Silti ei ole paljoakaan merkkejä siitä, että hän ratsasti millään globalisaatiota vastustavalla aallolla. Esimerkiksi Gallupin säännöllisesti tekemän kyselyn mukaan kansainvälistä kauppaa pikemmin mahdollisuutena kuin uhkana näkevien osuus on korkeimmillaan ainakin 20 vuoteen.[1]  Ovensuukyselyjen perusteella lähes puolet Trumpia äänestäneistä eivät uskoneet viestiin siitä, että ulkomaankauppa tuhoaa työpaikkoja.

Lähde: Gallup

Nähtäväksi jää miten suuri takaisku Trumpin valinta tulee olemaan vapaakaupalle. Valinnan jälkeen hän on toistanut estävänsä Tyynen valtameren ympäröivien maiden kanssa solmittua kauppasopimusta, TPP:tä. Sen sijaan lupauksista korkeiden tullien asettamisesta tuonnille Kiinasta ja Meksikosta ei vaalien jälkeen ole toistaiseksi kuulunut mitään.

Trump ei myöskään sulje pois uusia kauppasopimuksia, kunhan ne vaan ovat USA:n edun mukaisia – mitä se nyt tarkoittanekaan. Wilbur Ross, josta huhujen mukaan on tulossa seuraava kauppaministeri, näyttä asettavan kriteeriksi, että sopimus kasvattaa USA:n vientiä enemmän kuin tuontia.  Tämä keskiaikainen merkantilistinen näkemys kansainvälisestä kaupasta nollasummapelistä on ilman muuta huolestuttava, ja kun miljardööri Rossilla on sijoittajana kytköksiä nimenomaan tuontisuojaa haikailevaan teräs- ja tekstiiliteollisuuteen hänen valinta olisi selkeästi huono uutinen.

Kongressin republikaaneista valtaosalla on selkeästi positiivinen asenne kansainväliseen kauppaan. Niiden tukea tarvitaan jo Rossin nimittämiselle, joka vaati senaatin hyväksynnän. On siten vähintään ennenaikaista päätellä, että kansainvälisen kaupan rajoittamista ajavat voimat olisivat ottaneet ratkaisevan yliotteen, edes USA:ssa.

[1] Toki ekonomistin näkökulmasta kysymysasettelu on siinä mielessä hassu, että kansainvälisen kaupan tuoma hyöty on nimenomaan lisääntynyt tuonti ja vienti vaan valitettava välttämätön kustannus.