Italian euroero on vielä kaukana

Markkinareaktio Italian kansanäänestykseen jäi odotetusti vaisuksi.  Tulos ei ollut yllätys eikä sinällään ratkaise mitään.  Italian korkoero Saksaan vain hivenen leveni, ja osakkeet ympäri Eurooppaa pikemmin vetivät helpotuksen huokauksen siitä, että äänestys on takanapäin.  Suurimpana huolenaiheena on, että tämä oli ensi askel tiellä ulos eurosta, kun perustuslain muutosta vastustanut Beppe Grillon Viiden tähteen liike on luvannut kansanäänestystä eurojäsenyydestä, jos ne pääsevät valtaan. Matka eilisestä kansanäänestyksen tuloksesta Italian euroeroon on kuitenkin pitkä.

Eilisen kansanäänestyksen tulos ei kerro kovinkaan paljon siitä kuinka todennäköistä on, että Viiden tähden liike pääsee valtaan.  Kaikki ei-äänestäjät eivät olleet liikkeen tukijoita. Laaja rintama oppositiopuolueita vastusti muutosehdotusta. Muistakin oppositiopuolueista toki osa ovat eurokriittisiä, mutta myös esimerkiksi Italiaa pääministerinä eurokriisistä luotsannut Mario Monti kannusti italialaisia äänestämään ei.

Vaikka mielipidetiedustelujen mukaan Viiden tähden liikkeen kannatus on alle 30 prosenttia, nykyisen vaalilain mukaan sillä olisi hyvät mahdollisuudet saada enemmistö parlamentin alahuoneessa, kuten selitin tässä, ja siten päästä hallitusvaltaan.

Ennen uusien vaalien järjestämistä on kuitenkin todennäköistä, että vaalilakia muutetaan. Jos poistetaan sääntöä. jonka mukaan eniten kannatusta saanut puolue saa 54 prosenttia paikoista, Viiden tähteen liike tuskin saavuttaa yksinään enemmistöä. Ainoa tie hallitusvaltaan on silloin yhteistyö muiden puolueiden kanssa, mihin liike on toistaiseksi ehdottomasti kieltäytynyt.

Vaikka vaalilakia ei muutettaisi ja Viiden tähteen liike saisi enemmistön alahuoneeseen, tämä ei vielä riitä päättämään eurosta eroamisesta. Tukea tarvittaisiin myös senaatista, jossa voimasuhteet paremmin vastaavat puolueiden kannatusta. Päätös vaatisi siten tukea muilta eurokriittisiltä puolueilta.

On myös suuri kysymysmerkki mitä politiikkaa liike ajaisi, jos se pääsisi valtaan. Se on rakentanut kannatustaan kaikkia kosiskelevalla populismilla. Hallitusvalta pakottaisi vääjäämättä todellisuuteen tekemään kovia valintoja, samaan tapaan kuin Syriza Kreikassa.

Toki ero näiden kahden liikkeen välillä on merkittävä. Syriza oli pitkälti perinteinen äärivasemmistolainen puolue, kun Grillo vaikuttaa enemmän Donald Trumpin malliin populistilta.  Haaste on kuitenkin sama. Jos hallitus alkaa kulkea tiellä joka vie maata eurosta, tämä kannustaa tallettajia ja muita sijoittajia vetämään rahoja pois maan rahoitusjärjestelmästä. Jossain vaiheessa Euroopan Keskuspankki ei enää ole valmis rahoittamaan tätä rahanpakoa, jolloin eurot loppuvat pankeista ja koko rahoitusjärjestelmä lakkaa toimimasta, kuten Kreikassa viime vuoden kesällä.

Jos päättää erota eurosta ei ole mitään aikaa päätöksen jälkeen miettiä miten asioita järjestellään, kuten briteillä nyt on kun ne eroavat EU:sta.  EKP ei missään tapauksessa ole valmis antamaan rahoitusta maalle joka on päättänyt erota eurosta, eikä tuskin edes maalle joka alkaa valmistella kansanäänestystä eurosta eroamisesta. EKP:n reaktio kun Kreikan hallitus päätti järjestää kansanäänestyksen tukiohjelmien ehdoista on tästä selkeä ennakkotapaus.

Onko Grillo valmis ajamaan maata tällaiseen kriisiin, ja liikkeen edustajat parlamentissa hänen takana jo hän tätä yrittää? Ehkä jotain indikaatiota tästä antaa se, että viime vaaleissa liikkeen valituista edustajista yli viidennes on eronnut sisäisitä kiistoista johtuen.

Viimeisenä esteenä erolle eurosta on miten italialaiset äänestäisivät jos kansanäänestystä todellakin järjestetään. Mielipidetiedustelujen mukaan enemmistö italialaisesta kannattaa selkeästi eurossa pysymistä. Keskeinen kysymys kansanäänestyksen tulokselle on, ketä italaialaiset syyttäisi siitä, että niiden pankkitalletukset ovat jäädytettyjä kansanäänestyksen ajaksi. Grillon hallitusta vai EKP:tä ja eurojärjestelmää. Suututtaako EKP italialaisia tarpeeksi, että ne ovat protestina va