Sasi ja eurokriisin syyt
”Jos kasvu- ja vakaussopimusta olisi noudatettu, ja jos markkinat olisivat osanneet hinnoitella eurovaltioiden riskin, tätä kriisiä ei ehkä olisi syntynyt”
Kimmo Sasi Liberan eurokeskustelussa, siteerattu Helsingin Sanomissa
On aika masentavaa, että tuollaisia kommentteja yhä kuulee.
Kreikan kohdalla tämä voi vielä pitää paikkansa, ja jos Kreikka ei olisi laukaissut yleistä paniikkia sijoitus-markkinoilla kriisin kulku olisi ollut toisenlainen.
Euron ongelmia se ei olisi poistanut.
Syvää lamaa Irlannissa ja Espanjassa tämä ei olisi estänyt. Niissä maissahan julkinen talous hyvin täytti vakaussopimuksen vaatimukset ennen kriisiä. Ongelman ydin näissä maissa oli yksityisen sektorin velkaantuminen, joille ei euroa perustettaessa oltu asetettu mitään rajoitetta.
Sasin puolustukseksi voi sanoa, että hän kyllä ymmärtää Espanjan ongelmien syyn. Keskustelussa hän mainitsi, että Espanjan valtion olisi pitänyt hyvinä vuosina ylläpitää vielä suurempaa ylijäämää.
Niinpä. Hyvinä vuosina pitäisi julkisessa taloudessa olla ylijäämä, ja huonoina vuosina alijäämä suhdanteiden tasoittamiseksi. Pitäisi katsoa suhdannekorjattua alijäämää, kuten nyt uusissa säännöissä tehdään. Sitä ei kuitenkaan vakaussopimus vaatinut, jossa ainoa tiukka raja oli maksimissaan kolmessa prosentissa BKT:sta oleva alijäämä.
Yritykset kirjaimellisesti noudattaa vakaussopimuksen alijäämäsääntöä maailmantalouden pahimmassa taantumassa toisen maailmansodan jälkeen vaan pahensivat taantumaa. Onneksi niistä jonkin verran on joustettu.
Roger Wessman 
On mielenkiintoista havaita, miten eri ihmiset tarttuvat eri osiin jopa tuosta lyhyehköstä Sasin toteamuksesta.
Kiinnitit alkuosaan huomion, minä taas tähän markkinoiden hinnoitteluun. Tätä Sasin peräänkuuluttamaa riskihinnoittelun arviointiahan alkoi näkyä alkukesästä 2012, mutta sitä ei haluttu kohdata. Monen kriisimaan valtiolainat hinnoiteltiin enemmänkin niiden pitkäaikaisten keskiarvojen tasolle ennen euroaikaa.
Siksi havaintoni olkoon se, että mikäli Sasi on sanomassaan oikeassa, niin meille on tulossa vielä pahempi päänsärky valtiolainojen kohdalla, koska nyt hinnoittelu on taas pielessä, vaikka deflaatiovaara luonnollisesti nakuttaa hyvää reaalituottoa myös nykytasoilla.
Näiden maiden keskuspankeilla ei vain ole oikeutta turvata maksukykyä. EKP on sellaista luvannut, mutta ei ole tehnyt juuri mitään. Todisteet EKP:n kyvystä ainakin toistaiseksi puuttuvat.
Kiitos kommentista.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että valtionlainamarkkinat ovat kyvyttömiä hinnoitella valtion riskiä kuten olen todennut: https://rogerwessman.com/2014/04/28/rationaaliset-valtionlainamarkkinat/.
Edelleen ongelmana Irlannin ja Espanjan kohdalla oli holtiton kiinteistöbuumi, ei holtiton rahoitus valtiolle, joten valtionlainojen riskin parempi hinnoittelu ei näiden talouksien joutumista ahdinkoon olisi estänyt.
Valtionlainamarkkinoiden luonteinen epävakaus (jota olen kuvannut https://rogerwessman.com/2014/04/22/lainantajien-usko-ratkaisee-velkakestavyyden/ oli kuitenkin keskeinen osaa ongelmasta, ja syvensi kriisimaiden ahdinkoa tarpeettomasti.
En ole niinkään varma siitä että valtionlainamarkkinoiden hinnoittelu nyt on pielessä. Riksipreemiot ovat yhä paljon korkeampia kuin ennen finanssikriisiä kuten olen selittänyt https://rogerwessman.com/2014/04/14/kreikka-ja-sopulilauma/. Syksyn 2011 paniikkitunnelmissa ne nousivat ihan järjettömille tasoille, kun Espanjaakin hinnoiteltiin uutena Kreikkana.
Olen täysin eri mieltä siitä, että EKP ei ole tehnyt mitään turvatakseen kriisimaiden maksukykyä. 1000 miljardia kolmen vuoden rahoitusoperaatioissa on kaikkea muuta kun ei mitään ja se keskeytti alkaneen syöksykierteen.
Minulla ei ole mitään epäilyä EKP:n kyvystä ja halukkuudesta varmistaa euromaiden maksukykyä. Toki jos uskoo EKP:n sanaan EKP:n tuella on ehtonsa https://rogerwessman.com/2014/05/02/omt-ei-rajaton-takuu/
Mielestäni te olette molemmat oikeassa. LTRO antoi potilaalle hieman lisäaikaa, mutta ei varsinaisesti ratkaissut mitään. Ilman OMT-lupausta LTRO-ostokset olisivat happamoituneet pahemman kerran. Sen voi siis nähdä turhana, tai sitten toimivana väliaikaisena ratkaisuna, tai keinona saada kriisimaiden pankeille sellaiset positiot päälle, että ne pääsivät hyötymään OMT-lupauksen seurauksista taloudellisesti. Eli pankkitukea takaoven kautta.
Ja tuohon bondien riskpreemioihin liittyen: kahden tasapainopisteen malli taitaa olla edelleen se toimivin. Joko backstop (muut maat, tai EKP) on, tai sitä ei ole. Tämä on keskeinen ero kahden tasapainopisteen välillä.
Kiitos kommenteista,
Kolmen vuoden rahoitusoperaatiot auttoivat ainakin tilapäisesti hyvin merkittävällä tavalla. Todennäköisesti se ei yksinään olisi ollut riittävä ilman lisätoimia. Ainakin höystettynä OMT-lupauksella se on toistaiseksi riittänyt.
Olen samaa mieltä siitä, että valtionlainamarkkinoita parhaiten kuvaa kahden tasapainon malli kuten yritin selittää tässä:
https://rogerwessman.com/2014/04/22/lainantajien-usko-ratkaisee-velkakestavyyden
Uskottava OMT-lupaus selkeästi kallistaa tasapainoon ”rahoitus on turvattu”, jolloin kaikkien kannattaa antaa lainaa kohtuullisella korolla eikä keskuspankin silloin koskaan tarvitse OMT:ta aktivoida.